Heppailua x 5

Merja Jalo: Nea-sarjan osat 

Ponityttö rakastuu, Unohtumaton ratsastus, Ponityttö kilpailuissa ja Ponityttö uskaltaa

Luin taas eteenpäin nuoruuden suosikkihevosarjaani, eli Merja Jalon Nea-sarjaa. Aikaisempia ajatuksia kirjasarjasta löytyy täältä, täältä, täältä, täältä ja vielä täältä.

Näissä neljässä kirjassa Nean elämä muuttuu huomattavasti, kun hän saa oman hevosen, ihanan Isabellan. Isabellan kanssa Nea pääsee osallistumaan kesäleirille, jota vetää Nean uusi ihastus Kari. Kesäleirillä tapahtuu kaikenlaista ja romantiikkaakin on hieman ilmassa.

Mutta Nean onni ei kestä kauan, sillä Isabella sairastuu syksyn tullen ja pian selviää ettei tamma enää tervehdy. Nean on tehtävä vaikea päätös rakkaan hevosensa parhaaksi.

Isabellan kuoltua Nea ei tunne olevansa tervetullut tallille, mutta Kari saa Nean takaisin kuvioihin pyytämällä tyttöä ensin hoitajaksi kilpailuihin ja sitten mukaansa Viroon hakemaan erästä hevosta. 

On mukavaa nähdä, miten Nean paikka tallin hierarkiassa hetkeksi kohoaa ylöspäin, mutta pudotus korkealta on sitten melkoinen. Isabellan menetystä kuvataan kirjassa hyvin ja uskottavasti. Unohtumaton ratsastus-kirjan toiseksi viimeinen luku on varmasti kirjasarjan parhaiten kirjoitettuja osia.

Muuten kirjat ovatkin sitä normaalia Merja Jalon tuotantoa, johon kuuluu vauhdikkaita tilanteita, opettavaisia sattumuksia ja romantiikkaa.

Lin Hallberg: Maailman ihanin Sinttu

Hieman vielä nuoremmille tarkoitetut heppakirjat ansaitsevat palkinnon sarjassa Söpöimmät kirjan kannet kautta aikojen. Kansien takia minäkin päätin Sinttuun ja Elinaan kavereineen tutustua. Kannen ja kirjan piirrokset on piirtänyt Margareta Nordqvist.

Kirjassa seurataan aloittelevan heppahöperön Elinan alkeiskurssia. Vaikka kirja käsitteleekin hyvin ponien hoitoa ja tallielämän arkea, niin välillä asiat opetellaan hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Suomennos on toki asiantunteva ja hyvä.

Kirjassa on selkeä teksti ja kuvia melkein joka sivulla, joten uskon tämän lumoavan juuri lukemaan oppineet heppahullut. Itsekin aion jatkaa Sinttu-sarjan lukemista, sillä vaikka teksti ei mitään uutta tarjoakaan, niin edelleen kuvitus on kirjan vahvin puoli.

Merja Jalo x 5

Merja Jalon kirjoihin jaksan aina palata, vaikka valitettavan usein kirjat ovat itseään toistavia ja yksinkertaisia. Mutta kevyenä lukupalana näitä menee useampi muutamassa päivässä vaikka kaikki muu kiinnostus lukemiseen olisi kadonnut.

Olen itseasiassa hieman aloittanut keräilemään Merja Jalon vanhempia kirjoja sarjoista Nea, Nummelan Ponitalli ja Haavikko. Niitä löytyy jonkin verran kirpputoreilta parin euron hintaan.

Syntynyt ravuriksi (Haavikko-sarja #2)

Jaana Waldénin valmentama Pauke-ori on pettänyt kaikki toiveet ja orin tulevaisuus Haavikon ravitallilla on vaakalaudalla. Mutta Jaana ei aio luovuttaa rakastamansa hevosen suhteen!

Haavikko-sarja on aina minusta tuntunut vähän vanhempien hevoshullujen sarjalta, ehkä syynä on miesvaltainen ravimaailma. En pitänyt näistä kirjoista heppatyttönä, mutta nyt näissä on jotakin, mitä ei muissa lukemissani Jalon sarjoissa ole. Pidin todella kirjan kuvaamasta ravimiljööstä, jossa hevosten ja omistajien välinen kilpa toisiaan vastaan on armotonta. Vain voittajilla on väliä, häviäjät ovat turhia rahareikiä. Myös Jaanan sisukkuus oli ihailtavaa. Koska kirja on painettu ensikerran jo 1980-luvulla, on kirjassa omat nostalgiasäväyksensä. 

Nea ja tulinen tamma (Nea-sarja #13)

 Nea on ikionnellinen päästyään Jonin valmennusrenkaaseen. Ryhmässä ratsastaa myös Jere Harjanne, jota Nea ei voi sietää. Onneksi ryhmässä on myös Mikaela Rissanen, joten Nealla on ainakin yksi ystävä tallilla. Kun Mikaelan hevonen loukkaantuu ennen tärkeää valmennusleiriä on Nean pakko löytää Mikaellalle uusi hevonen...

Tämän kirjan olen lukenut varmasti sata kertaa, sillä sain sen eräässä kilpailussa palkintona nuorempana. Valitettavasti tämä kirja ei ole nostalgia-arvoltaan kovinkaan kummoinen ja juonikin hieman ontuu. Kansikuva pilasi jo aikoinaan mielikuvani Neasta ja Mikaelasta. En pidä kannesta vieläkään yhtään. Plussaa kirjassa on se, että Nealla on viimeinkin onnea ja ystäviä, joten kirja ei ole samanlaista kurjuutta kuin sarjan alkupuolen kirjat.

Seikkailu Ponisaarella (Nummelan ponitalli #8)

Ponitallilaiset lähtevät viettämään kesää Ponisaarelle, Ahvenanmaalle. Kikan lomailu ei ala hyvin, kun hänen Husaari-hevosensa käyttäytyy oudosti ja heittää emäntänsä selästään. Kikka on varma, ettei Husaarin asiat ole kunnossa...

Sillä välin Päkän upouusi kamera saa epämieluista huomiota, kun joku selvästi on kiinnostunut Päkän ottamista kuvista.

Nummelan ponitalli-kirjat on kyllä täydellistä kesälukemista. Kirjoissa on hyvin usein kesä, eikä päähenkilöt vanhene siitä huolimatta ollenkaan. Ponitalli-kirjoissa riittää vauhtia ja kommelluksia, tosin vitsit ovat välillä aika väkinäisen oloisia. Plussaa kauniista kansitaiteesta, rakastan näitä vanhoja piirrettyjä kansikuvituksia.

Kuutamoratsastus (Nummelan ponitalli #25)

Stefan näkee isänsä ja salaperäisen miehen tapaavan. Pian selviää, että vanha testamentti kätkee sisälleen tiedon sukuaarteesta..

Perinteistä ponitallin salapoliisiointia. Tässä kirjassa hevoset ovat vielä enemmän pelkkää rekvisiittaa, kuin muissa Nummela-kirjoissa. Valitettavasti hyvästä ideasta ja esittelystä huolimatta aika mitäänsanomaton lukukokemus. Välillä tulee miettineeksi millaisia kirjoja nämä olisivat aikuiselle kirjoitettuna...

  

Tihutöitä tallilla (Nummelan ponitalli #53)

Kikka saa vedettäväkseen ponitallin alkeisleirin ja nuori nainen ei ole ollenkaan varma, miten selviää; leiriläiset ja ponit ovat villejä ja lisäksi tallilla tapahtuu kummia. Onneksi Repe on jäänyt auttamaan Kikkaa, mutta jotain outoa on oikeasti tekeillä. Kummitteleeko tallilla oikeasti vai haluaako joku sabotoida Kikan pitämää leiriä?

Söpö poni kannessa. Tämä kirja muistuttaa omasta mielestäni kovasti Nea-sarjan kirjaa Ponityttö ja kommellusten kurssi. Jokatapauksessa tämä oli paljon parempi versio melkein samasta aiheesta. Yllättävän mielenkiintoinen ja hyvin etenevä hevoskirja.

Luen näitä hevoskirjoja ihan omaksi ilokseni ja rennolla otteella. Nämä eivät ole mitään parasta kirjallisuutta, mutta itselleni nostalgia- ja tunnesyistä tärkeitä. Saatan kirjoittaa kirjoista karkeasti ja hieman ilkeästi, mutta en olekaan kirjojen kohdeikäryhmää. Arvioin tälläisiä hevoskirjoja eri tavalla kuin muita kirjoja. Kaiken tämän sepustuksen pääpointti on kai sanoa, että rakastan Merja Jalon ihania hevoskirjoja ja niitä tulee valitettavasti olemaan tässä blogissa vielä jatkossakin.

Marraskuun ostoksia

Marraskuussa tuli ostettua hieman tavallista enemmän kirjoja omaksi ja vielä suurin osa uutena. Tosin onneksi niistäkin pari löytyi alennushyllystä, joten rahanmeno pysyi siedettävällä tasolla.

Kirpputorilta:

Merja Jalo: Hubertusratsastus
Tämän ohuen kirjan ehdin jo lukea ja kirjoittaa siitä blogiin. Oikeastaan pelkän nostalgian takia tämän ostin, kun hintakaan ei tainnut olla kuin euron.

Riikka Pulkkinen: Totta
Pidin Pulkkisen kirjasta Vieras, mielelläni lukisin kirjailijalta lisää tuotantoa. Kannetkin kummassakin kirjassa on samantyylisiä, joten ne jopa näyttää hyvältä vierekkäin kirjahyllyssä. :D

Inari Krohn: Musta ja muut värit
Takakannen perusteella ihan mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, vaikka esittelyä enemmän kirjan ostamiseen vaikutti parin euron hinta. Harmi, kun unohdin tämän kirjan jokaisesta kuvasta.

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar
Olen lukenut tämän ja pari muuta Philippa Gregoryn kirjaa jo aiemmin ja pidin niistä. Halusin tämän omaan hyllyyn, kun hinta oli pari euroa.

Kirjakaupasta:

Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita
Rakastan tämän kirjan kantta, se on niin kaunis. Olen kuullut että sisältökin on timanttia, joten tämä on ollut lukulistallani jo pitkään.

Selja Ahava: Eksyneen muistikirja
Pidin Selja Ahavan Taivaalta tippuvista asioista. Kirjapörssin pöydältä löysin kirjailijan esikoisen parilla eurolla ja odotukseni kirjan suhteen ovat korkealla.

Damian Dibben: Historian vartijat - Myrsky nousee
Hieman heppoinen juoni tuntui loppujen lopuksi kiinnostavalta, mutta en odota kirjan suhteen suuria. Yleensä silloin joudun pettymään, varsinkin nuorten kirjojen kanssa.

Sally Green: Puoliksi paha
Idea on mielenkiintoinen, mutta onko toteutus luettava? Kannet on ainakin kivat.

Chris Columbus & Ned Vizzini: Hurjien tarinoiden talo
Tätä kirjaa katselin jo aikaisemmin kirjakaupassa, mutta vasta nyt ostin omaksi. Odotan tämän olevan jotakin samanlaista kuin Harry Potterit, mutta eihän nyt mikään voi olla yhtä hyvää...

Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
Kannet on tylsät ja juonikin kiinnostavuuden rajoilla, mutta siskoni suosittelun myötä päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

Kirjakauppoja ja kopukoita

Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Kirjan nimikin kertoo olennaisen; kirjassa on koottuna kirjakauppiaiden hulvattomia, omituisia ja hieman pelottaviakin asiakaspalvelutilanteita. Kirja on hauskaa luettavaa, tosin välillä miettii miten tyhmiä ihmisiä onkaan olemassa. Samaan syssyyn alkaa arvostamaan kirjakauppiaita ja muita myyjiä uudella tavalla. Tälläinen kirja olisi kiva koota Suomenkin kirjakaupoista ja kirjastojen henkilökunnalta saisi varmasti samanlaista materiaalia vaikka kuinka.

Itsekin olen kuullut kirjakaupassa asioidessani mielenkiintoisia, mutta yleensä (onneksi) ihan kirjoihin liittyviä kysymyksiä, joissa myyjän asiantuntemus on valttia. Ison ketjun myymälässä tietää saavansa hyvää palvelua, jos myyjä löytää kirjan hetkessä pelkän kuvauksen tai kannessa olevan kuvan perusteella.

Tämä on hyvä välipalakirja selailtavaksi ja sarjakuvamainen kuvitus tekee jutuista vieläkin hauskempia.

Asiakas: Tiedättekö elokuvan Coraline?

 Kauppias: Kyllä hyvinkin.

Asiakas: Tyttäreni rakastaa sitä. Aiotaanko siitä tehdä kirja?

s. 12

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Weird Things Customers Say in Bookshops

Kirjailija: Jen Campbell

Suomennos: Aino Partanen

Kustantaja: Nemo 2012

119 sivua

-kirjastosta-

Aloitin ja luettu: 14.10.2015 

 Merja Jalo: Hubertusratsastus

Nea kuulee tallilla puhuttavan jännittävästä Hubertusratsastuksesta ja tyttö haluaisi mukaan hauskanpitoon. Varoituksista huolimatta Nea päättää osallistua ratsastukseen lainaponilla...

Löysin kirjan sattumalta kirpputorilta ja koska tämä on Nea-sarjan vanhoista kirjoista minulle kaikkein vierain, päätin verestää muistoja ostamalla kirjan omaksi. Tämä kirja oli sarjasta aina se, jota ei aikoinaan kirjastosta löytynyt. Olen lukenut tämän ehkä kerran tai pari. Nyt nämä vanhat Nea-kirjat on katoava luonnonvara. Nostalgian takia se on sääli, mutta kirjallisesti nämä eivät ole mitään merkityksellisiä teoksia.

Kirja on sarjan toinen ja aloittelija-Nea törttöilee kirjassa oikein kunnolla. Hieman säälin Neaa, jonka pitää oppia kaikki aina pahimman kautta. Kirjan ajankulu, henkilöiden iät ja tallin tapahtumat tuntuvat olevan aika tavalla hukassa ja hakusessa, mutta ei se haittaa, koska pääasia kuitenkin toteutuu; kirjassa on hevosia! Lisäksi Jalo osaa aina ujuttaa mukaan teoriaa ja opetuksen, tosin hieman rautalangasta väännettynä.

Muita Nea-sarjan kirjoja, joista olen kirjoitellut; Kamppailu hevosesta, Nea, hevosenhoitaja ja Hoitoponi.

 Viimein Nea saapui valkoisen aitauksen kulmalle. Hänen silmänsä tavoittivat jotakin, mikä pysäytti hänet hetkeksi. Hevonen! Tarhassa oli valkoinen hevonen. Ja millainen hevonen!
    Nea kömpi aidalle katsomaan.
    Valkea hevonen seisoi keskellä tarhaa pää pystyssä. Sen pitkä harja liehui tuulessa. Se oli pyöreärunkoinen... Kaunein hevonen, minkä Nea oli milloinkaan nähnyt. Mutta mistä se oli tullut tänne tallille?
s. 23

Hubertusratsastus

Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Otava 1990

144 sivua

-oma-

Aloitin: 8.11.2015

Luettu: 9.11.2015

 

Kaksi tynkää

Helena Waris: Vuori

Kaupungin keskelle piilotettu vuori on paljastumassa ja Lif saa erikoisen käskyn; hänen on kiivettävä vuorelle ja lähdettävä heti, sillä se on ainoa tapa pelastua tulevalta katastrofilta. Lif ei ole ainoa käskyn saanut ja salaperäisyyden verhoama matka vuoren rinteellä sijaitsevalle hotellille on vasta alkua...

Vaikka kirjan idea kuulostaa todella lupaavalta ja odotin Talviverisen kirjoittajalta jotain huikeaa, niin Vuori on niin suuri pettymys, että tämä kirja jäi kesken. En millään päässyt tämän kirjan osalta lukuvireeseen ja päätin lopulta etten jaksa edes yrittää. Heti alussa tekstistä puuttui se jokin, joka saa lukemaan eteenpäin. Kirjan piilotetut viikinki-yhteydet pomppasi silmille heti kättelyssä ja olisin todellakin halunnut tietää, miten kirja päättyy, mutta joskus ei vain saa otetta. Päähenkilö Lif oli ontto kuori ja siksi hyvin rasittava, koska joskus tylsemmän kirjan pelastaa mielenkiintoinen päähenkilö.  En usko että yritän toiste tarttua tähän kirjaan.

Vuori

Kirjailija: Helena Waris

Kustantaja: Otava 2014

320 sivua

-kirjastosta-

Aloitin: 8.4.2015

Luettu: -

***

Merja Jalo: Hoitoponi

Hevoshoitajakurssin käynyt Nea pääsee tallin lainaponin, Oliverin, kakkoshoitajaksi. Ruusunpunaiset kuvitelmat hevosenhoitajan työn auvoisuudesta karisee nopeasti Nean mielestä, kun hoitotyö onkin raskasta ja aikaa vievää. Lisäksi tallilta alkaa kadota tavaroita, jotka kaikki kuuluvat Oliverille. Onko jollakulla tallille jotain Neaa vastaan ja kuka alentuisi varastamaan tavaroita?

Tässäpä taas yksi nostalgianälkään luettu vanhempi Merja Jalon kirja. Kirja on nopeasti lukaistu läpi. Kirjaston kulunut ja kärsinyt kirja on täynnä raapustuksia ja sotkuja, mutta myös teksti vilisee kirjoitusvirheitä. Nea-kirjojen heikkous on se, että kirjoissa selitetään asioita aivan liian paljon tai vastaavasti ei ollenkaan. Lisäksi jatkuva toisto ärsyttää. Vaikka kirja on tarkoitettu paljon nuoremmille lukijoille, niin en usko heidänkään kaipaavan jatkuvaa muistuttelua asioista, jotka eivät välttämättä ole edes oleellisia tekstin kannalta. Juoni on aika köykäinen ja ennalta-arvattava, joten lukiessa huomasi ajattelevansa aivan muita asioita tekstin kiitäessä silmien edessä. Silti juonen seuraaminen ei ollut hankalaa. Samanlaista perus-Jaloa kuin edellisetkin Nea-kirjat. Kokeilun vuoksi pitäisi lukea jotain uudempaa tuotantoa Jalolta ja katsoa, onko hevoskirjojen  tyyli vieläkin näin yksinkertainen.

Hoitoponi

 Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Otava 1992

117 sivua

-kirjastosta

Aloitin ja luettu: 14.4.2015 

Merja Jalo: Nea, hevosenhoitaja

Nuoruuden hevoshullu-aikojen lempikirjojen kahluu jatkuu. Olisin halunnut lukea Nea-sarjan järjestyksessä läpi, mutta sarjan toista kirjaa, Hubertusratsastusta, ei kirjastosta löytynyt, joten lainasin kolmannen osan.

Nea on päässyt mukaan Fagerin tallin hevosenhoitajakurssille. Viimein Nea on matkalla kohti unelmaansa; olla osa tallityttöjen porukkaa ja omaa hoitohevosta! Kurssi ei tule olemaan helppo ja eikä varsinkaan silloin, kun vastassa on kokonainen tallillinen koppavia ja ilkeitä hoitajia. Mutta Nea päättää suoriutua kurssista ja tulla maailman parhaaksi hevosenhoitajaksi.

Mitään suurempaa juonta kirjassa ei oikeastaan ole. Seurataan vain Nean kurssiopiskeluja ja ohessa tapahtuu kaikenlaista. Nea on edelleen sitkeä ja sisukas, mutta välillä tytön hyvä onni ärsyttää. Lisäksi muut kurssilaiset tuntuvat olevan todellisia tumpeloita, että Nean pieni paremmuus korostuu.

Nea alkaa sopeutua tallille ja saada ystäviä, mikä tottakai ilahduttaa lukijaa. Helppo lukuiseen tekstiin on ujutettu paljon oikeaa tietoa hevosenhoitamisesta ja tallikäytännöistä, mutta välillä tietoiskut tuntuvat päälle liimatuilta. Lisäksi tekstissä oli tahatonta toistoa monesta hetki sitten käsitellystä asiasta, mutta nuorelle hevoshullulle teksti on varmasti viihdyttävää.

Paljon enempää en osaa tästä sanoa. Helppo ja ihan mukava lukukokemus uudelle tai vanhalle hevoshullulle, jos kaipaa jotain pientä luettavaa.

Nea, hevosenhoitaja

Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Otava 1991

135 sivua

-kirjastosta-

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta

Olin (kuten varmasti moni muukin) teininä hevoshullu ja tottakai silloin tuli luettua niin tietokirjoja hevosista, kuin myös kaunokirjallisuutta. Lempikirjani siltä ajalta olivat kaikki Merja Jalon kirjoja. Nyt aikuisena aloin muistelemaan noita heppakirjoja ja päätin kokeilla olisiko niissä jotain aikuisellekin, joka ei enää ole ihan hulluna hevosiin.

Nea-sarja oli yksi suosikeistani. Samastuin sarjan päähenkilöön Neaan, olinhan itsekin ylipainoinen ja rillipäinen. Joten päätin aloitella heppakirjallisuuden uudelleen lukemista tämän sarjan ensimmäisellä kirjalla.

Nea on koulussa hyvä oppilas, mutta lihavuutensa ja silmälasiensa takia tytöllä ei ole ystäviä. Kun isä kustantaa Nealle alkeisratsastuskurssin, alkaa tyttö haaveilla upeasta elämästä menestyvänä kilparatsastajana, jolla on kavereita. Valitettavasti Nean kuvitelmat eivät vastaa todellisuutta. Tallilla tallitytöt ottavat erilaisen Nean silmätikukseen ja kun komea ratsastuksenopettaja vielä on tytölle ystävällinen, mustasukkaiset hoitajat päättävät savustaa Nean ulos tallilta.

Nyt aikuisena tätä lukee todellakin hieman eri tavalla kuin silloin 13 vuotiaana. Teksti on toki sujuvaa ja helppoa. Kirjan lukaisee hetkessä läpi. Mutta aikuisena alkaa myös kyseenalaistaa monia kirjan asioita. Minkä ikäisiä Nean kiusaajat ovat? Miksi he ovat mustasukkaisia ratsastuksenopettajan huomiosta, joka on (todennäköisesti) jo aikuinen mies? Tuskin aikuinen olisi mustasukkainen noin 12-13 vuotiaalle, mutta tallitytöt käyttäytyvät kuin...no, teinit. Jotenkin sain kirjasta sellaisen käsityksen, että tallitytöt ei ole Neaa hirveästi vanhempia.

No, jätetään tuo mietintä. Tärkeintähän on saada kirjaan jonkin suuntaista romantiikkaa, mikä on varmasti kirjan kohdeikäryhmälle tärkeää. Juoni itsestään on yksinkertainen, mutta ihan viihdyttävä. Muistan kuinka säälin (ja säälin nytkin) Neaa, jota elämä potkii tuon ikäiseksi todella pahasti. Mutta onneksi Nea on sisukas ja sinnikäs.

Kyllähän tämä varmasti nuoren hevoshullun heppakuumetta helpottaa ja ilman Merja Jalon kirjoja en olisi varmaankaan innostunut lukemisesta niin paljon. Aikuiselle kirja ehkä on hieman liian yksinkertainen, mutta nuoruuden nostalgian nälkään tämä on mukava, pieni ja nopea purtava.

Kamppailu hevosesta

Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Karisto 2012 (Gummerus 1989)

150 sivua

-kirjastosta-