Selja Ahava: Eksyneen muistikirja

Joulukuussa sain luettu vain yhden ainoan kirjan, mutta onneksi se ainokainen oli kuitenkin yksi koko vuoden parhaista lukemistani kirjoista.

Anna elää monessa ajassa yhtä aikaa. Muisti on irronnut kiinnikkeistään ja aika on hajonnut palasiksi. Anna tarkastelee elämänsä palasia ihmetellen. Hän yrittää kovasti muistaa mistä hänen elämänsä koostuu, mutta ajoittain hän ei pysty siihen. Silloin hän katoaa itseltään ja pakenee...

Vaikka en odottanutkaan kirjan olevan oikea hilpeyden perikuva, niin silti kirja oli paljon odotettua surullisempi. Anna on sympaattinen päähenkilö, jonka elämä on unohduksen verhoama. Anna muistaa elämästään ne kaikkein tärkeimmäit asiat. Muut kirjan henkilöt ovat etäisiä, joko muistoja tai mitättömyyksiä, joilla ei ole suurempaa virkaa Annan elämässä. Silti kirjaan ei kaipaa oikein mitään muuta. Pelkkä Anna ajatuksineen, listauksineen ja suruineen riittää.

Annan miehen, Antin, kuolema oli selvästi jonkinlainen laukaisija naisen hauraalle mielenterveydelle, mutta en usko sen selittävän muistiongelmia. Itse käsitin kirjan niin, että suurimmat muistiongelmat Annalle tuli vasta vanhemmiten ja muutamien muistikuvien pohjalta Annan oli tarkasteltava elämäänsä taaksepäin.

Kirja oli mukavasti jaettu niin, ettei teksti poukkoillut Annan muistin kanssa samaa vauhtia ajasta ja paikasta toiseen. Paljon jätettiin kertomatta, mutta toisaalta mitään lisää ei kaivannutkaan.

Kirja oli toisaalta myös aika pelottava; milloin pitää huolestua, jos elämä alkaa olla samanlaista kuin Annalla muistamisen ja surun kanssa?

Kannet olivat todella onnistuneet ja kauniit. Kettukarkki oli koko kannen kohokohta ja oli mukava huomata että kannen kuvitus jatkui irtokansien takapuolellakin.

Tätä kirjaa on turha yrittää kuvailla kovin monilla sanoilla, sillä muutamakin riittää; mahtava ja upea! Selja Ahava vakuutti minut kirjallaan Taivaalta tippuvat asiat, mutta tämän kirjan jälkeen hän on yksi lempikirjailijoistani.

Aika oli hajonnut Annan käsiin. Se levisi kuin tilkkupeitto polvilla, kaikki palaset samankokoisina ja yhtä etäällä toisistaan. Niitä palasia Anna sitten ihmetellen katseli, pystymättä löytämään mitään suurempaa logiikkaa.

s. 14

Eksyneen muistikirja

Kirjailija: Selja Ahava

Kustantaja: Gummerus 2010

205 sivua

-oma-

Aloitin: 28.11.2015

Luettu: 1.12.2015

Marraskuun ostoksia

Marraskuussa tuli ostettua hieman tavallista enemmän kirjoja omaksi ja vielä suurin osa uutena. Tosin onneksi niistäkin pari löytyi alennushyllystä, joten rahanmeno pysyi siedettävällä tasolla.

Kirpputorilta:

Merja Jalo: Hubertusratsastus
Tämän ohuen kirjan ehdin jo lukea ja kirjoittaa siitä blogiin. Oikeastaan pelkän nostalgian takia tämän ostin, kun hintakaan ei tainnut olla kuin euron.

Riikka Pulkkinen: Totta
Pidin Pulkkisen kirjasta Vieras, mielelläni lukisin kirjailijalta lisää tuotantoa. Kannetkin kummassakin kirjassa on samantyylisiä, joten ne jopa näyttää hyvältä vierekkäin kirjahyllyssä. :D

Inari Krohn: Musta ja muut värit
Takakannen perusteella ihan mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, vaikka esittelyä enemmän kirjan ostamiseen vaikutti parin euron hinta. Harmi, kun unohdin tämän kirjan jokaisesta kuvasta.

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar
Olen lukenut tämän ja pari muuta Philippa Gregoryn kirjaa jo aiemmin ja pidin niistä. Halusin tämän omaan hyllyyn, kun hinta oli pari euroa.

Kirjakaupasta:

Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita
Rakastan tämän kirjan kantta, se on niin kaunis. Olen kuullut että sisältökin on timanttia, joten tämä on ollut lukulistallani jo pitkään.

Selja Ahava: Eksyneen muistikirja
Pidin Selja Ahavan Taivaalta tippuvista asioista. Kirjapörssin pöydältä löysin kirjailijan esikoisen parilla eurolla ja odotukseni kirjan suhteen ovat korkealla.

Damian Dibben: Historian vartijat - Myrsky nousee
Hieman heppoinen juoni tuntui loppujen lopuksi kiinnostavalta, mutta en odota kirjan suhteen suuria. Yleensä silloin joudun pettymään, varsinkin nuorten kirjojen kanssa.

Sally Green: Puoliksi paha
Idea on mielenkiintoinen, mutta onko toteutus luettava? Kannet on ainakin kivat.

Chris Columbus & Ned Vizzini: Hurjien tarinoiden talo
Tätä kirjaa katselin jo aikaisemmin kirjakaupassa, mutta vasta nyt ostin omaksi. Odotan tämän olevan jotakin samanlaista kuin Harry Potterit, mutta eihän nyt mikään voi olla yhtä hyvää...

Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
Kannet on tylsät ja juonikin kiinnostavuuden rajoilla, mutta siskoni suosittelun myötä päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Vaikka haluaisin kirjoitella kirjoista siinä järjestyksessä missä olen ne lukenut, niin nyt on pakko kirjoitella parista kirjaston kirjasta, että pääsisin ne palauttamaan ja kirjapino työpöydällä pienenisi.

On tyttö, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. On nainen, joka voittaa lotossa jättipotin kahdesti. On mies, johon salama iskee viisi kertaa. Kaikki he etsivät selitystä elämälleen.

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat lumosi jo runollisella nimellään. Kirja koostuu muutamasta tarinasta, jotka ovat omia kertomuksiaan, mutta liittyvät kuitenkin jotenkin toisiinsa. Rakenne on novellimainen, mutta yhtenäinen.

Tarinat ovat elämän makuisia ja jotenkin omituisen mystisiä. Niissä on paljon jotakin tuttua, mutta samalla myös jotain hankalasti tulkittavaa. Ensimmäinen tarinakokoinaisuus, Seinään haudattu tyttö, on sivumäärältään pisin kertomuksista ja luo pohjan muille tarinoille. Juuri tämän ensimmäisen osan kertoja, pienen Saaran, kerrontatyyli ja ajatukset on kirjan parasta antia. Saaran ajatukset ovat mielikuvituksellisia ja kekseliäitä, kuten usein lapsilla on.

Mukavan aloituksen jälkeen muut tarinat tuntuivat hieman keskeneräisiltä ja ylimääräisiltä. Oli nekin ihan luettavia, mutta ei niin hyviä kuin ensimmäinen. Välillä kerronta tuntui liian salaperäiseltä ja kiertelevältä. Kirjan luettuani kaipasin vielä jotakin, mutten tiennyt mitä; lisää taustoja ja selvityksiä? Täydentäviä tarinoita?
Pidin kirjasta todella paljon, mutta juuri tuo epäselvyys ja salaperäisyys tuntui häiritsevältä vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen.

Kirjassa oli monia tosielämän tarinoita jos jonkinlaisista onnettomuuksista ja ihmisistä. Lisäksi kirjassa kerrottiin kaikesta, mitä todellakin voi lentää taivaalta alas ja kenen tahansa päähän. Tätä kirjaa ei voi suositella heikkohermoisille; et varmasti uskalla enää oleilla ulkona ja pelkäät ukkosta vielä enemmän.

Kannesta vielä sen verran, että en ensin nähnyt siinä muuta kuin joitakin kuvioita rumalla pohjalla ja (tietenkin) kirjan ja kirjailijan nimen. Kirjan luettuani satuin katselemaan kirjaa ylösalaisin ja vasta siinä vaiheessa näin kalat, golf-pallot ja muut. Se hetki tuntui jotenkin epätodelliselta ja olin varma, ettei kannessa ollut kuvia ennen. Maaginen ja lumoava kirja todellakin, kaikin puolin.

Menen lammasaitaukseen. Bruno juoksee luokseni ja sanoo böö. Se seuraa minua edelleen, vaikken enää annakaan sille maitoa pullosta. Minä kutitan sitä hännän yläpuolelta, koska se saa hännän väpättämään hassusti ja näyttää niin hölmöltä.

s. 71

Taivaalta tippuvat asiat

Kirjailija: Selja Ahava

Kustantaja: Gummerus 2015

222 sivua

-kirjastosta-

Aloitin ja luettu: 10.10.2015