Kaksi tynkää

Helena Waris: Vuori

Kaupungin keskelle piilotettu vuori on paljastumassa ja Lif saa erikoisen käskyn; hänen on kiivettävä vuorelle ja lähdettävä heti, sillä se on ainoa tapa pelastua tulevalta katastrofilta. Lif ei ole ainoa käskyn saanut ja salaperäisyyden verhoama matka vuoren rinteellä sijaitsevalle hotellille on vasta alkua...

Vaikka kirjan idea kuulostaa todella lupaavalta ja odotin Talviverisen kirjoittajalta jotain huikeaa, niin Vuori on niin suuri pettymys, että tämä kirja jäi kesken. En millään päässyt tämän kirjan osalta lukuvireeseen ja päätin lopulta etten jaksa edes yrittää. Heti alussa tekstistä puuttui se jokin, joka saa lukemaan eteenpäin. Kirjan piilotetut viikinki-yhteydet pomppasi silmille heti kättelyssä ja olisin todellakin halunnut tietää, miten kirja päättyy, mutta joskus ei vain saa otetta. Päähenkilö Lif oli ontto kuori ja siksi hyvin rasittava, koska joskus tylsemmän kirjan pelastaa mielenkiintoinen päähenkilö.  En usko että yritän toiste tarttua tähän kirjaan.

Vuori

Kirjailija: Helena Waris

Kustantaja: Otava 2014

320 sivua

-kirjastosta-

Aloitin: 8.4.2015

Luettu: -

***

Merja Jalo: Hoitoponi

Hevoshoitajakurssin käynyt Nea pääsee tallin lainaponin, Oliverin, kakkoshoitajaksi. Ruusunpunaiset kuvitelmat hevosenhoitajan työn auvoisuudesta karisee nopeasti Nean mielestä, kun hoitotyö onkin raskasta ja aikaa vievää. Lisäksi tallilta alkaa kadota tavaroita, jotka kaikki kuuluvat Oliverille. Onko jollakulla tallille jotain Neaa vastaan ja kuka alentuisi varastamaan tavaroita?

Tässäpä taas yksi nostalgianälkään luettu vanhempi Merja Jalon kirja. Kirja on nopeasti lukaistu läpi. Kirjaston kulunut ja kärsinyt kirja on täynnä raapustuksia ja sotkuja, mutta myös teksti vilisee kirjoitusvirheitä. Nea-kirjojen heikkous on se, että kirjoissa selitetään asioita aivan liian paljon tai vastaavasti ei ollenkaan. Lisäksi jatkuva toisto ärsyttää. Vaikka kirja on tarkoitettu paljon nuoremmille lukijoille, niin en usko heidänkään kaipaavan jatkuvaa muistuttelua asioista, jotka eivät välttämättä ole edes oleellisia tekstin kannalta. Juoni on aika köykäinen ja ennalta-arvattava, joten lukiessa huomasi ajattelevansa aivan muita asioita tekstin kiitäessä silmien edessä. Silti juonen seuraaminen ei ollut hankalaa. Samanlaista perus-Jaloa kuin edellisetkin Nea-kirjat. Kokeilun vuoksi pitäisi lukea jotain uudempaa tuotantoa Jalolta ja katsoa, onko hevoskirjojen  tyyli vieläkin näin yksinkertainen.

Hoitoponi

 Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Otava 1992

117 sivua

-kirjastosta

Aloitin ja luettu: 14.4.2015