Blogiarkisto

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kaksi tynkää

Helena Waris: Vuori
Kaupungin keskelle piilotettu vuori on paljastumassa ja Lif saa erikoisen käskyn; hänen on kiivettävä vuorelle ja lähdettävä heti, sillä se on ainoa tapa pelastua tulevalta katastrofilta. Lif ei ole ainoa käskyn saanut ja salaperäisyyden verhoama matka vuoren rinteellä sijaitsevalle hotellille on vasta alkua...

Vaikka kirjan idea kuulostaa todella lupaavalta ja odotin Talviverisen kirjoittajalta jotain huikeaa, niin Vuori on niin suuri pettymys, että tämä kirja jäi kesken. En millään päässyt tämän kirjan osalta lukuvireeseen ja päätin lopulta etten jaksa edes yrittää. Heti alussa tekstistä puuttui se jokin, joka saa lukemaan eteenpäin. Kirjan piilotetut viikinki-yhteydet pomppasi silmille heti kättelyssä ja olisin todellakin halunnut tietää, miten kirja päättyy, mutta joskus ei vain saa otetta. Päähenkilö Lif oli ontto kuori ja siksi hyvin rasittava, koska joskus tylsemmän kirjan pelastaa mielenkiintoinen päähenkilö.  En usko että yritän toiste tarttua tähän kirjaan.

Vuori
Kirjailija: Helena Waris
Kustantaja: Otava 2014
320 sivua

-kirjastosta-
Aloitin: 8.4.2015
Luettu: -

***
Merja Jalo: Hoitoponi
Hevoshoitajakurssin käynyt Nea pääsee tallin lainaponin, Oliverin, kakkoshoitajaksi. Ruusunpunaiset kuvitelmat hevosenhoitajan työn auvoisuudesta karisee nopeasti Nean mielestä, kun hoitotyö onkin raskasta ja aikaa vievää. Lisäksi tallilta alkaa kadota tavaroita, jotka kaikki kuuluvat Oliverille. Onko jollakulla tallille jotain Neaa vastaan ja kuka alentuisi varastamaan tavaroita?

Tässäpä taas yksi nostalgianälkään luettu vanhempi Merja Jalon kirja. Kirja on nopeasti lukaistu läpi. Kirjaston kulunut ja kärsinyt kirja on täynnä raapustuksia ja sotkuja, mutta myös teksti vilisee kirjoitusvirheitä. Nea-kirjojen heikkous on se, että kirjoissa selitetään asioita aivan liian paljon tai vastaavasti ei ollenkaan. Lisäksi jatkuva toisto ärsyttää. Vaikka kirja on tarkoitettu paljon nuoremmille lukijoille, niin en usko heidänkään kaipaavan jatkuvaa muistuttelua asioista, jotka eivät välttämättä ole edes oleellisia tekstin kannalta. Juoni on aika köykäinen ja ennalta-arvattava, joten lukiessa huomasi ajattelevansa aivan muita asioita tekstin kiitäessä silmien edessä. Silti juonen seuraaminen ei ollut hankalaa. Samanlaista perus-Jaloa kuin edellisetkin Nea-kirjat. Kokeilun vuoksi pitäisi lukea jotain uudempaa tuotantoa Jalolta ja katsoa, onko hevoskirjojen  tyyli vieläkin näin yksinkertainen.

Hoitoponi
 Kirjailija: Merja Jalo
Kustantaja: Otava 1992
117 sivua

-kirjastosta
Aloitin ja luettu: 14.4.2015 

1 kommentti:

  1. En muista olenko lukenut yhtään Merja Jalon kirjaa, mutta jotenkin minulle on jäänyt sellainen kuva, että ne ovat kaikki aika lailla samanlaisia. Ehkä se on jokin hevoskirjojen kaava.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.