Blogiarkisto

lauantai 24. syyskuuta 2016

Heppailua x 5

Merja Jalo: Nea-sarjan osat 
Ponityttö rakastuu, Unohtumaton ratsastus, Ponityttö kilpailuissa ja Ponityttö uskaltaa

Luin taas eteenpäin nuoruuden suosikkihevosarjaani, eli Merja Jalon Nea-sarjaa. Aikaisempia ajatuksia kirjasarjasta löytyy täältä, täältä, täältä, täältä ja vielä täältä.
Näissä neljässä kirjassa Nean elämä muuttuu huomattavasti, kun hän saa oman hevosen, ihanan Isabellan. Isabellan kanssa Nea pääsee osallistumaan kesäleirille, jota vetää Nean uusi ihastus Kari. Kesäleirillä tapahtuu kaikenlaista ja romantiikkaakin on hieman ilmassa.

Mutta Nean onni ei kestä kauan, sillä Isabella sairastuu syksyn tullen ja pian selviää ettei tamma enää tervehdy. Nean on tehtävä vaikea päätös rakkaan hevosensa parhaaksi.

Isabellan kuoltua Nea ei tunne olevansa tervetullut tallille, mutta Kari saa Nean takaisin kuvioihin pyytämällä tyttöä ensin hoitajaksi kilpailuihin ja sitten mukaansa Viroon hakemaan erästä hevosta. 

On mukavaa nähdä, miten Nean paikka tallin hierarkiassa hetkeksi kohoaa ylöspäin, mutta pudotus korkealta on sitten melkoinen. Isabellan menetystä kuvataan kirjassa hyvin ja uskottavasti. Unohtumaton ratsastus-kirjan toiseksi viimeinen luku on varmasti kirjasarjan parhaiten kirjoitettuja osia.

Muuten kirjat ovatkin sitä normaalia Merja Jalon tuotantoa, johon kuuluu vauhdikkaita tilanteita, opettavaisia sattumuksia ja romantiikkaa.

Lin Hallberg: Maailman ihanin Sinttu


Hieman vielä nuoremmille tarkoitetut heppakirjat ansaitsevat palkinnon sarjassa Söpöimmät kirjan kannet kautta aikojen. Kansien takia minäkin päätin Sinttuun ja Elinaan kavereineen tutustua. Kannen ja kirjan piirrokset on piirtänyt Margareta Nordqvist.

Kirjassa seurataan aloittelevan heppahöperön Elinan alkeiskurssia. Vaikka kirja käsitteleekin hyvin ponien hoitoa ja tallielämän arkea, niin välillä asiat opetellaan hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Suomennos on toki asiantunteva ja hyvä.

Kirjassa on selkeä teksti ja kuvia melkein joka sivulla, joten uskon tämän lumoavan juuri lukemaan oppineet heppahullut. Itsekin aion jatkaa Sinttu-sarjan lukemista, sillä vaikka teksti ei mitään uutta tarjoakaan, niin edelleen kuvitus on kirjan vahvin puoli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.