Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Vaikka haluaisin kirjoitella kirjoista siinä järjestyksessä missä olen ne lukenut, niin nyt on pakko kirjoitella parista kirjaston kirjasta, että pääsisin ne palauttamaan ja kirjapino työpöydällä pienenisi.

On tyttö, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. On nainen, joka voittaa lotossa jättipotin kahdesti. On mies, johon salama iskee viisi kertaa. Kaikki he etsivät selitystä elämälleen.

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat lumosi jo runollisella nimellään. Kirja koostuu muutamasta tarinasta, jotka ovat omia kertomuksiaan, mutta liittyvät kuitenkin jotenkin toisiinsa. Rakenne on novellimainen, mutta yhtenäinen.

Tarinat ovat elämän makuisia ja jotenkin omituisen mystisiä. Niissä on paljon jotakin tuttua, mutta samalla myös jotain hankalasti tulkittavaa. Ensimmäinen tarinakokoinaisuus, Seinään haudattu tyttö, on sivumäärältään pisin kertomuksista ja luo pohjan muille tarinoille. Juuri tämän ensimmäisen osan kertoja, pienen Saaran, kerrontatyyli ja ajatukset on kirjan parasta antia. Saaran ajatukset ovat mielikuvituksellisia ja kekseliäitä, kuten usein lapsilla on.

Mukavan aloituksen jälkeen muut tarinat tuntuivat hieman keskeneräisiltä ja ylimääräisiltä. Oli nekin ihan luettavia, mutta ei niin hyviä kuin ensimmäinen. Välillä kerronta tuntui liian salaperäiseltä ja kiertelevältä. Kirjan luettuani kaipasin vielä jotakin, mutten tiennyt mitä; lisää taustoja ja selvityksiä? Täydentäviä tarinoita?
Pidin kirjasta todella paljon, mutta juuri tuo epäselvyys ja salaperäisyys tuntui häiritsevältä vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen.

Kirjassa oli monia tosielämän tarinoita jos jonkinlaisista onnettomuuksista ja ihmisistä. Lisäksi kirjassa kerrottiin kaikesta, mitä todellakin voi lentää taivaalta alas ja kenen tahansa päähän. Tätä kirjaa ei voi suositella heikkohermoisille; et varmasti uskalla enää oleilla ulkona ja pelkäät ukkosta vielä enemmän.

Kannesta vielä sen verran, että en ensin nähnyt siinä muuta kuin joitakin kuvioita rumalla pohjalla ja (tietenkin) kirjan ja kirjailijan nimen. Kirjan luettuani satuin katselemaan kirjaa ylösalaisin ja vasta siinä vaiheessa näin kalat, golf-pallot ja muut. Se hetki tuntui jotenkin epätodelliselta ja olin varma, ettei kannessa ollut kuvia ennen. Maaginen ja lumoava kirja todellakin, kaikin puolin.

Menen lammasaitaukseen. Bruno juoksee luokseni ja sanoo böö. Se seuraa minua edelleen, vaikken enää annakaan sille maitoa pullosta. Minä kutitan sitä hännän yläpuolelta, koska se saa hännän väpättämään hassusti ja näyttää niin hölmöltä.

s. 71

Taivaalta tippuvat asiat

Kirjailija: Selja Ahava

Kustantaja: Gummerus 2015

222 sivua

-kirjastosta-

Aloitin ja luettu: 10.10.2015