Matkoja Japaniin ja mustia perhosia

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki jättää 38-vuotiaana päivätyönsä kustantamossa ja lähtee jäljittämään Kiotoon tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista, Sei Shonagonia. Sein kirjoittama Tyynynaluskirja on vaikuttanut Mian ja hän uskoo löytäneensä sielunsiskonsa. Hänen on pakko saada tietää naisesta lisää.

Mia ei osaa japania tai tunne ketään vieraassa maassa, mutta uusi elämä imaisee matkailijan nopeasti mukaansa. Samalla Mia Kankimäki huomaa, mitä elämältään haluaa.

Tässä kirjassa oli kaksi asiaa, joiden takia halusin lukea kirjan; vaaleanpunaiset kannet ja aiheena Japani. Esittelyteksti tosin kuulosti melko sekavalta, mutta kun pääsin lukemisessa vauhtiin, en voinut enää lopettaa. Kirja on niin erilainen kuin mikään aikaisemmin lukemani, kevyt ja mukava tietopaketti, jossa on mukana oikeaa elämää ja huumoria. Täydellinen matkapäiväkirja. 

 Lisäksi Sei Shonagon kuulosti sellaiselta henkilöltä, jonka kanssa itsellänikin on paljon yhteistä (rakastan tehdä listoja!). 

Tosin loppujen lopuksi hovinainen jäi aika kaukaiseksi kohteeksi, mutta sen sijaan sekä lukijan että kirjailijan tietomäärä Japanista ja sen kulttuurista kasvoi reippaasti. Hieman mieltäni jäi myös arveluttamaan se, onko apurahojen saaminen todellakin noin helppoa ja niiden turvin matkustaminen/eläminen mahdollista. Myös pieni tekstin karsinta ja lyhentäminen olisivat tehneet erittäin hyvästä kirjasta täydellisen. 

Kustantaja: Otava 2013

380 sivua

-oma-

Aloitin: 14.1.2016

Luettu: 19.1.2016

  

Mia Vänskä: Musta kuu

Mökkikylään kokoontuu sekalainen joukko lomailijoita; perheenäiti Annukka kaipaa rauhaa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa ja vanhempi pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen paikan historia kiehtoo lomailijoita; lähellä sijaitsee vanha uhripaikka.

Yöllinen retki uhripaikalla käynnistää omituisten tapahtumien sarjan; ensin katkee puhelinyhteydet, sitten kylään johtava tie. Myyttien ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä. Rannalta löytyy ruumis, joka on peittynyt mustiin perhosiin. Mikä pelottava voima mökkikylässä ja metsässä vaikuttaa?   

Kauhun ystävänä ajattelin pitäväni tästä erikoiselta kuulostavasta kirjasta ja oli mukavaa löytää kirjastosta suomalaista kauhua. Valitettavasti kauhu jäi aika pintapuoliseksi ja kirjan luettuani päällimmäisenä tunteena oli pettymys. Juoni ja teksti olivat toki hyviä, mutta jokin kirjan elokuvamaisuudessa häiritsi. Lisäksi lopussa kaikki tuntui karkaavan sellaisille raiteille, ettei mukana meinannut pysyä. Itselleni jäi esimerkiksi niiden hehkutettujen mustien perhosten tarkoitus kokonaan pimentoon. Loppu oli pelottava, ei sen takia että se olisi ollut hyvä, vaan koska juttu eteni suuntaan, josta ei ollut enää järjellistä ulospääsyä.

Kirjassa on paljon henkilöhahmoja, mutta valitettavasti jo heti kirjan alussa pystyi sanomaan, ketkä hahmoista tulee kuolemaan ja ketkä eivät. Kirjan kuluessa sana "erektio" tuntui olevan kirjan yleisin sana, mutta toisaalta sana kuvaa parhaiten Annukan vaikutusta kirjan miespuolisiin henkilöihin.

Vaikka Musta kuu ei ollutkaan aivan niin hyvä kuin hienoilta kansilta ja esittelytekstiltä odotin, niin aion lukea silti joskus tulevaisuudessa kirjailijan muutakin tuotantoa. 

Kustantaja: Atena 2012

280 sivua

-kirjastosta-

Aloitin: 27.1.2016

Luettu: 29.1.2016