Nathan Byrn on puoliksi valkoinen ja puoliksi musta noita. Hän kuuluu molemmille puolille, mutta ei silti kummallekaan. Ainoa selvyys on se, että kumpikin puoli pelkää Nathania...
Aluksi hieman epäröin tämän kirjan kanssa. Halusin kovasti lukea sen, mutta yleensä tälläiset kaikkien hehkuttamat menestyskirjat eivät ole minua varten. Kirjan maailma vaikutti houkuttelevalta, mutta juoni aika heppoiselta. Lopulta annoin periksi ja päätin lukea kirjan; voisihan sen jättää kesken jos se olisi huono.
Mutta kirja ei jäänyt kesken. Luin sen hitaasti ja nautiskellen loppuun ja jäin janoamaan lisää. Vaikka kirja ei olekaan juonellisesti mikään kaikkein omaperäisin, niin kirjan maailma on se, joka sai pitämään kirjasta. Noitayhteisöt on hienosti rakennettu ja tuntuvat uskottavilta. Valkoisten ja noitien vihanpito oli raakaa ja armotonta, joka muutti käsitykseni siitä että kirja on tarkoitettu juuri teini-ikään ehtineille pikkupimuille. Välillä jatkuva väkivalta alkoi turruttaa ja hyvin pian alkoi olla varma siitä, ettei kirjassa ole kohta enää ketään hengissä.
Päähenkilö Nathan ainakin vetoaisi varmasti nuoriin. Itse en taaskaan voinut sietää päähenkilöä. Nathan oli liian ärhäkkä, juuri sellainen teinipoika jonka pitää saada huomio itseensä keinolla millä hyvänsä. Päähenkilöt rakennetaan valitettavan usein niin epätäydellisiksi, mutta sisältä niin täydelliseksi, että se ärsyttää. Nathankin oli liian paljon kaikkea, vaikka kirja antoi ymmärtää ettei poika tiedä paikkaansa.
Romantiikka kirjassa oli laimeaa ja epäuskottavaa rakastan-sinua-ikuisesti-tyylistä. Romantiikka-asioissa kirjoissa törmää eniten siihen, että lukijat (ja kirjailijat) haluavat satuilua, vaikka kirja muuten olisi kuinka uskottava tahansa. Vaikka romantiikka ei iskenytkään, niin pidin Nathanin ihastuksesta Annalisestä. Vaikka tyttö jäi hieman pintapuoliseksi, niin silti pidin siitä mitä tytöstä sain lukea. Toinen hahmosuosikkini oli Nathanin ilkeä puolisisko Jessica, jota toivottavasti näkyy myös jatkossa.
Teksti oli välillä hieman liian suurpiirteistä ja jonkinlainen kiire tuntui taustalla. Yllätyin miten taitavasti kirjailija osasi huijata lukijaa luulemaan, ettei se, minkä pitäisi tapahtua, tapahdukaan. Mutta lopulta kaikki tapahtui kuitenkin.
Aion lukea seuraavat osat tulevaisuudessa, mutta kiire niillä ei ole. Kun kirjassa on kiehtovaa suurimmaksi osaksi vain maailma ja noitien yhteisö, ei jaksa kahlata muuta sopaskaa läpi. Lukuintoa odotellessa mietin, mikä oma noitakykyni olisi...
Arvet ulottuvat lavoista aina alaselkään asti. Vasemmalla on kirjain "M" ja oikealla kirjain "V"
s. 109
Puoliksi paha
Half Bad
Kirjailija: Sally Green
Suomennos: Sari Kumpulainen
Kustantaja: Gummerus 2014
385 sivua
-oma-
Aloitin: 4.1.2016
Luettu: 9.1.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.