Essi Tammimaa: Noaidin tytär

Yleensä kirjoittelen kirjoista siinä järjestyksessä kun olen ne lukenut. Nyt Essi Tammimaan nuorten fantasiakirja ohitti kaksi muuta. Ei siksi, että se oli niin hyvä, vaan siksi, että se oli niin huono. Niin huono, että lukuinto laimeni täysin ja ajattelin pääseväni yli tästä kokemuksesta kirjoittamalla kirjasta nyt.

Aura on tavallinen 16-vuotias, lukion aloittava tyttö, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tavallinen muuten, mutta Aura on alkanut nähdä näkyjä susista ja hurjasta soturittaresta. Tyttö alkaa kirjoittaa kirjaa saamelaisoturittarista, eikä tiedä mihin joutuu mukaan. Sydämentykytyksiä aiheuttaa lempibändin komea laulaja, joka osoittaa yllättävää kiinnostusta Auraan.

Tunnustan, että saatan olla liian vanha lukemaan tätä kirjaa. Teinituskailut siitä miten tuntee olevansa erilainen ja ulkopuolinen, mietinnät siitä kun vanhemmat on epäreiluja sekä ihastuminen bändin laulajaan eivät paljon kiinnosta. Mutta en usko että peruskoulun lopettanutkaan Minä olisi pitänyt tästä kirjasta. Ehkä tästä pitää enemmän nuori, joka haluaa pysyä fantasiabuumissa mukana mutta ei jaksa lukea mitään paksumpaa ja ajatusta vaativaa.

Idea on hyvä, toteutus ei. Kirja on selvästi kirjoitettu niin, että sen luullaan vetoavan nuoriin. Kieli on huonoa, joskus jopa kammottavaa. 11. luvun kohdalla mietin pitkään, jaksanko enää tätä jatkaa, mutta päätin lukea kirjan läpi vain sen takia että voin haukkua sen blogissa. Ostin kirjan nimittäin alennusmyynnistä ja nyt kirja ei kelpaakaan kuin hyllyyn kirjaletkan jatkeeksi, joten haluan varmistaa, ettei kukaan muu tee vahingossa samaa virhettä (ja olen niiin pettynyt).

Toiminnallisista tapahtumista on vaikea saada kiinni, varsinkin Auran näyistä. Kuvailu on puutteellista, paitsi henkilöiden vaatetuksen kohdalla. Kerronnan rytmi on sekava ja puolessa välissä on jo niin sekaisin, että toivoo vain kirjan loppuvan. Aura tuntuu näkevän kaiken kokoajan "vihdoin oikein", mikä alkaa olla ärsyttävää.

Auran ja Pajun romanssi on tökerö, kliseinen ja ällö. Romanssin eteneminen on arvattavissa, mikä vielä entisestään huonontaa kuviota. Dialogit on tuskaisaa luettavaa. Aura itse on niin onton oloinen ja niin epätäydellisen täydellinen, millainen nykykirjojen sankaritar pitää ollakin, että ihan ärsyttää.

Kannetkaan ei tätä kirjaa pelasta. Kansi on tylsä. Kanteen olisi voinut lätkäistä jännittävän ja toiminnallisen kuvan saamelaissoturittaresta tai vaikka sudesta, mutta kansi on kuten koko kirja; olevinaan niin hieno, mutta täysin paikalleen jämähtänyt.

En nopealla etsinnällä löytänyt mitään tietoa kirjan jatkosta. Kirjan kun sanotaan aloittavan trilogian. Toivottavasti tälläistä huttua ei julkaista enempää, varmasti Suomesta löytyy parempaakin fantasiaa (ja nuorten kirjallisuutta yleensäkin).

Noaidin tytär

Kirjailija: Essi Tammimaa

Kustantaja: Otava 2013

264 sivua

-oma (valitettavasti)-

Aloitin: 2.3.2015

Luettu: 3.3.2015