Joulu on tulossa vuoden 1957 Barcelonaan, kun Semperen ja pojan kirjakauppaan saapuu omituinen mies, joka haluaa ostaa kaupan kalleimman kirjan. Mies kirjoittaa kirjaan omituisen merkinnän; Fermín Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen. Daniel lukee kirjoituksen ja haluaa heti tietää, mitä kirjoitus tarkoittaa ja mitä salaisuutta hänen ystävänsä kantaa.
En tosiaan ole lukenut kirjailijalta muita kirjoja, joista tämä ja joukko muita lukeutuu Unohdettujen kirjojen hautausmaa-romaanien ryhmään, jotka liittyvät toisiinsa henkilöiden ja juonensäikeiden avulla, mutta joiden lukeminen järjestyksessä tai muiden osien lukeminen ei ole välttämätöntä. Valitettavasti ainakin omalla kohdallani tuli monesti kirjan aikana tunne, että jokin juttu pitäisi tietää tai tuntea toisista kirjoista. Myös jotkin sivujuonet tuntuivat loppuvan kuin seinään ja oletettavasti kerrotaan loppuun jossakin muualla. Kirjan luettuani mietin, olisiko loppu ollut selkeämpi, jos olisin lukenut muut kirjat ensin. Jokin kirjan lopussa jäi vaivaamaan, en vain tiedä tarkkaan mikä.
Kokonaisuutena pääjuoni oli kyllä selkeä ja en olisi varmaankaan lukenut kirjaa niin kuumeisesti, jos en olisi pitänyt siitä. Mutta se pieni tietämättömyyden tunne melkein koko lukukokemuksen ajan tuntui todella häiritsevältä.
Pidin tekstin rakenteesta ja tekstiä oli miellyttävä lukea. Juoni oli tosiaan kirjassa se, minkä takia luin kirjan loppuun, sillä en paljoakaan välitä realismista ja politiikasta kirjoissa. Historian tuntemukseni ulottuu vain muutamaan asiaan, joista olen kiinnostunut, eikä Espanjan historia ole yksi niistä. Siksi en oikein ollut perillä kirjan taustatapahtumista ja -vaikuttajista. Yleistunnelma kirjassa oli ankea ja oikeastaan koko kirja menee eteenpäin tasaisena, sillä suurempia toimintajaksoja ei kirjassa ole. Kirjan päähenkilöiden miehinen ajatusmaailma oli välillä ihan huvittavaa luettavaa, toisaalta taas ärsyttävää. Lisäksi kuvaillut vankilaolot olivat aika ahdistavia, mutta tälläisissä kirjoissa niitä tuskin koskaan kaunistellaan, joten sellaiseen on varauduttava.
Kirjan kannet on todella sekavat ja tunkkaisen oloiset. Kirjailijan kaikki teokset tuntuvat olevan samanlaisen tyylin riivaamia, toiset hieman onnistuneemmin kuin toiset.
Vaikka kirjasta jäi pitkäksi aikaa sellainen tunne, että ei tiennyt mitä ajatella, niin tosiaan tykkäsin kirjan "rungosta", eli juonesta. Olen katsellut kirjailijan teosta nimeltä Marina, jonka voisin joskus lähitulevaisuudessa lukea. Toivottavasti se on kirja, josta saa koottua ajatuksia hieman paremmin.
Taivasten vanki
El prisionero del cielo
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Suomennos: Antero Tiittula
Kustantaja: Otava 2012
332 sivua
-oma-
Aloitettu ja luettu: 5.3.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.