2300-luvulla jäljellä oleva maailma on jaettu erilaisiin alueisiin. Laakson alueelle pienenä adoptoitu Utu on erilainen kuin muut Laakson asukkaat; hän ymmärtää vanhoja koneita ja tekniikkaa. Kasvattiveljensä Marraksen takia Utu kyseenalaistaa Laakson ja koko maailman vakiintuneet käytännöt ja ahdistuu, kun kasvatti-isä haluaa tytön ottavan paikkansa ja vastuunsa perheen vanhimpana lapsena. Utu päättää lähteä etsimään karkotettua Marrasta ja selvittää samalla oman alkuperänsä ja kykynsä salaisuuden.
Maailmaa ei paljon alussa selitellä, joten parin ensimmäisen luvun aikana ehtii monta kertaa olla äimänä siitä, mitä tapahtuu ja miksi. Kirjassa ja varsinkin sen alussa korostetun oloisesti esillä olevat lisääntymisasiat hämmästyttää, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että niilläkin on oma osuutensa kirjan juonessa ja maailmassa.
Alkukankeuden jälkeen tarina lähtee hyvin eteenpäin ja asiatkin selkenevät sopivalla vauhdilla. Kertojavaihdokset pitivät mielenkiintoa yllä ja loivat tarinaan moniuloitteisuutta. Oli mukava lukea sekä Utun että Marraksen mietteitä vuoronperään. Hohhoijaa-reaktion aiheutti ennustus. Aina ennustuksia ja aina ne vielä ovat niin epäselviä, että henkilöhahmot varmasti menevät tekemään niinkuin on ennustettu. Tosin ennustuksella taitaa olla vielä suurempi rooli trilogian toisissa osissa.
Idea on hieno ja toteutus hyvä. Kirjassa kyseenalaistetaan hyvin nykyajan elämänmeno ja sairaat kulutustottumuksemme, jotka varmasti ajavat maailman samaan jamaan kuin kirjassa tai pahempaan. Tosin Routasisaruksissa tulevaisuuden maailma on ehkä hitusen valoisampi kuin joissakin muissa dystopia-kirjoissa.
Kirjassa oli kekseliäitä ja osuvia nimiä erilaisille ihmisryhmille ja teknisille vempaimille. Henkilöhahmojenkin nimet olivat selkeitä ja yksinkertaisia, mikä on ainakin itselleni hyvä juttu. Minun on vaikea erottaa hahmoja toisisaan, jos nimet ovat samankaltaisia tai hyvin omituisia. Jollekin toiselle lukijalle nimet saattavat olla liiankin yksinkertaisia, mutta itselleni tosiaan parempi näin. Lisäksi suomenkieliset sanat etuniminä toivat hahmoihin jotain kotoisan tuntuista. Aina ei hahmojen nimien tarvitse olla jotain uutta, erikoista ja kekseliästä.
Lukeminen oli mukavaa ja tarinan edetessä mietti tosiaan kaikenlaista; holtitonta kuluttamista ja luonnonvarojen tuhlaamista ja mihin se johtaa, eriarvoisuutta, tekniikan kehittymistä ja sitä mitä onni on. Vaikka Utu ei sopinutkaan Laaksoon, niin silti oli mukava saada se vaikutelma, että suurin osa alueen asukkaista oli onnellisia. Onni on kaikille eri asioita, niin nykyisin kuin jopa synkässä tulevaisuudessa.
Kirja aloittaa trilogian, jonka jatko-osien, Hiekkasotilaat ja Konejumalat, lukeminen hieman mietityttää. Routasisarukset oli mahtava lukukokemus, mutta miten näin suuri kokonaisuus voi pysyä järkevästi koossa ja toimia? Se jää nähtäväksi kunhan joskus luen jatkot. Nyt aion kuitenkin vain muistella hyvillä mielin tämän ensimmäisen kirjan aiheuttamia tuntemuksia ja ajatuksia.
Routasisarukset
Kirjailija: Eija Lappalainen & Anne Leinonen
Kustantaja: WSOY 2011
398 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 27.2.2015
Luettu: 2.3.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.