Flavia de Luce x 2

Aiemmin olen kirjoitellut mietteitäni kirjasarjan kahdesta ensimmäisestä osasta täällä.

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Flavia de Luce järkyttyy pahanpäiväisesti markkinoilla kohtaamansa mustalaisnaisen ennustuksesta. Vielä enemmän hän järkyttyy, kun mustalaisnainen löytyy myöhemmin henkihieveriin hakattuna kartanon mailta. Pian kartanon mailta löytyy miehen ruumis ja harrastelijasalapoliisi Flavialla on jälleen paljon selvitettävää väkivallanteon ja murhan parissa. Lisäksi hän saa selville asioita äidistään...

Kaksi edellistä sarjan osaa olivat vaihtelevia, ensimmäinen upea ja toinen vähemmän. En tiennyt mitä odottaa tältä kolmannelta, mutta onneksi yllätyin iloisesti. Kirja ei yllä ykkösosan tasolle, mutta on kuitenkin hyvä. Jokin ainesosa tuntuu puuttuvan tästä kirjasta, mutta en tiedä mikä. 

 

Flavia on minusta upea ja suloinen päähenkilö, mutta valitettavasti nuori nuuskija on aika itseään toistava koko kirjan ajan. Flavian ulkonäön kuvailu on olematonta ja välillä neiti vaikuttaa kävelevältä (tai pyöräilevältä) kemian kirjalta. Kirjassa on paljon kaikkea muuta kuin juttujen ratkaisemista eikä Flavia tunnu olevan tilanteen tasalla ainakaan kirjan loppupuolella. Loppuratkaisu taas on kaukaa haettu ja ennalta-arvattava, sillä oikeaan dekkarityyliin uhri ja syyllinen ovat kirjaan pompsahtavia uusia hahmoja, ei vanhoja tuttuja.

 

Flavian äidin kohtalon ja menneisyyden selvittely ei jaksanut paljon kiinnostaa, sillä Flavian äiti vaikuttaa liian täydelliseltä, että naisesta irtoaisi mitään oikeasti salaperäistä. Flavian isä taas on kirja kirjalta yhä surullisempi ja masentavampi. 

 

Kannen tyyli jatkaa samaa linjaa muiden sarjan kirjojen kanssa, tosin tämä on selvästi muita iloisemman oloinen. 

 

Hopeisen hummerihaarukan tapaus 

A Red Herring Without Mustard 

Kirjailija: Alan Bradley

Suomennos: Maija Heikinheimo

Kustantaja: Bazar 2015

419 sivua

 

-kirjastosta-

Aloitin: 13.3.2016

Luettu: 20.3.2016

 

 

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Flavia de Lucen kotikartanossa valmistaudutaan joulunviettoon. Flavia valmistautuu omalla tavallaan; hän aikoo ottaa kiinni joulupukin. Nuori etsivä saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun kartanoon saapuu kuvausryhmä, jolle Flavian isä on rahavaikeuksissaan antanut luvan kuvata uutta elokuvaa kartanossa. Kuvausryhmän mukana saapuu myös kuuluisa näyttelijätär, Phyllis Wyvern.

 

Kyläläiset saapuvat kartanolle katsomaan esitystä ja kuuluisuuksia, mutta lumipyry saartaa joukon kartanoon. Yön pimeydessä yksi joukosta murhataan ja Flavian on selvitettävä, kuka onkaan tappaja. Ja miten filminauha liittyy murhaan?

 

Tämä sarjan neljäs osa oli ilokseni samaa laatua kuin ensimmäinenkin, josta pidin valtavasti. Vaikka kirjan asetelma on dekkarille kliseinen, niin juuri se saa kirjan toimimaan hyvin. Lisäksi kirjan tapahtumapaikka on vain kartano, joten samanlaista eri paikoissa pomppailu ja sekavuutta tässä kirjassa ei ole kuin kahdessa aiemmassa. Kirjan logiikassa oli pieniä aukkoja ja välillä tapahtumat oli kuvailtu hyvin sekavasti, mutta voin antaa ne anteeksi.

 

Vaikka kirjaa vaivasi myös pieni ennalta-arvattavuus, niin eteenpäin luki päässään kysymykset miten ja miksi, ei kuka.

 

Flavia on edelleen yksi lempihahmoistani, mutta välillä neiti vaikuttaa liian söpöltä, liian kirjoitetulta. Kirjan ansiosta olen huomannut kiinnostuneeni kemiasta, mitä en olisi ikinä uskonut peruskoulun perusteella.  

 

Filminauha kohtalon käsissä

I Am Half-Sick of Shadows

Kirjailija: Alan Bradley

Suomennos: Maija Heikinheimo

Kustantaja: Bazar 2016

317 sivua

 

-kirjastosta-

Aloitin: 18.4.2016

Luettu: 26.4.2016