Blackwellissä Massachusettsissa on puutarha, jossa kasvaa vain punaisia kasveja. Kerrotaan, että puutarhasta voi löytää totuuden, jos sitä vain osaa ja uskaltaa etsiä.
Urhea Hallie Brady päätyy aviomiehensä kanssa juuri tuolle kohdalle Amerikkaa etsiessään omaa maapalaa, jonne asettua. He perustavat kotinsa ankeriaita täynnä olevan joen rannalle ja tuolle paikalle syntyy Blackwellin kylä, joka aikojen saatossa kasvaa isommaksi kaupungiksi.
Hallie Bradyn jälkeläiset asuttavat kaupunkia eri aikoina aina 1700-luvun lopusta nykypäivään. He elävät elämäänsä, rakastavat, pettävät, muuttavat pois ja takaisin. Kaiken keskustana on Blackwell ja siellä pyörivät vuosisatoja vanhat tarinat; hukkunut pikkutyttö vaeltaa joen rannoilla ja muukalainen, joka saapui sinä vuonna, kun kesä ei tullut ollenkaan.
Kirjan idea on todella mielenkiintoinen, mutta valitettavasti toteutus on hieman kehnonlainen. Perusidealtaan jokainen kirjan tarina on samanlainen; kaunis, nuori ja vahvatahtoinen nainen, joka rakastuu. Valitettavasti yksikään rakkaustarina ei ole onnellinen ja päättyy yleensä siihen, kun mies häipyy rakastelun jälkeen ja nainen huomaa olevansa raskaana. Loppua kohden oli tuskastuttavaa, ehkä jopa hieman raivostuttavaa lukea samaa kaavaa noudattavaa juonta yhä uudelleen ja uudelleen. Tarinat olisivat olleet mielenkiintoisia ilman kliseisiä rakkaustarinoitakin. Tosin nämä jutut taitavat vedota eri tavalla toisenlaiseen ihmiseen, itse kaipaan hömpän lisäksi hieman järkeä ja yllätyksellisyyttä.
Tarinat ovat omia juttujaan, mutta muodostavat kokonaisuuden yhdessä. Pienet asiat yhdistivät tarinat toisiinsa ja alun ja lopun välillä oli yhteistä paljon enemmän kuin kirjaa lukiessa olisi uskonut. Valitettavasti tarinoiden samankaltaisuus vaikeutti niiden muistamista. Itselleni mieleen jäivät tarinat Totuus äidistäni ja Kalastajan vaimo. Tuossa viimeisessä minua kiehtoi tarinan mystisyys.
Kannet ovat hieman tapettimaiset ja kirjan nimen perusteella odottaisi jotain punaisempaa.
"Emokarhu nukkui luolassaan. Pentu tuli ja kiertyi kerälle Hallien viereen. Se tunsi hänet ja oli odottanut häntä. Hän silitteli sitä ja lauloi sille, ja toviksi hän pystyi unohtamaan kaiken mitä hänelle oli tapahtunut ja olemaan pohtimatta, mitä kaikkea hänelle vielä tapahtuisi."
s. 20
Punainen puutarha
The Red Garden
Kirjailija: Alice Hoffman
Suomennos: Raimo Salminen
Kustantaja: Gummerus 2012
293 sivua
-laina-
Aloitin: 25.1.2016
Luettu: 27.1.2016
Alice Hoffman on kovin epätasainen. Olen pitänyt tästä ehkä eniten. Aavikon kyyhkyset on kovin karu ja ankea. Tässä näin hieman toivoa.
VastaaPoista