Chris Riddellin Ada Gootti-sarjassa on aiemmin suomeksi ilmestynyt Ada Gootti ja hiiren haamu.
Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit
Kalmatollon kartanossa valmistaudutaan viettämään Täysikuukestejä ja paikalla saapuu taiteilija- ja kirjailijavieraiden lisäksi kuuluisia kokkeja, jotka aikovat osallistua Kalmatollon suuriin leipojaisiin.
Mutta Ada epäilee, ettei sisäriistanvartija Nurjamaalla on jälleen jotain hämärää tekeillä. Nurjamaan metkujen lisäksi Ada saa selvitettäväkseen kamaripalvelijansa rakkauselämän. Ja näyttää pahasti siltä, ettei kukaan muista Adan syntymäpäivää!
Pidin tästä Ada Gootti-kirjasta jo ensimmäisen luvun jälkeen enemmän kuin ensimmäisestä. Vaikka kirjan idea on olla hauska ja päätön, niin silti tämän kirjan tarinassa on selvästi erilainen, selkeämpi päämäärä. Vaikka kirjassa on valtavasti hienoja yksityiskohtia niin tekstissä kuin kuvissakin, niin silti kaikki ylimääräinen, jota ensimmäisessä kirjassa oli, on karsittu pois.
Lukuisia nimiväännöksiä löytyy tästäkin kirjasta ja kirjailijan itsensä piirtämät kuvituskuvat ovat upeita ja hauskoja. Kirjan mukana tuleva minikirja on tällä kertaa sarjakuva ja oikein mukavaa luettavaa sekin. Kannet ovat jälleen kerran upeat verenpunaisia sivun reunoja myöten. Tässä kirja, joka sopii edeltäjänsä tavoin niin lapsille kuin aikuisillekin.
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Gummerus 2016
212 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 13.2.2016
Luettu: 14.2.2016
(Lukumaratonin luettu)
Chris Riddell: Ada Gootti ja Humisevan karju
Lordi Gootti järjestää Kalmatollon kartanossaan kirjallisen koiranäyttelyn, johon osallistuu väkeä koirineen niin läheltä kuin kaukaa. Mutta jotain outoa on tekeillä; omituisia jalanjälkiä lumessa, kadonnut kinkku, pureskeltuja kenkiä ja metelöintiä öisin. Saako Ada ja Ullakkokerho selville omituisten ilmiöiden aiheuttajan ja onko sisäriistanvartija Nurjamaalla tekemistä asian kanssa?
Kolmas suomennettu Ada Gootti-kirja marssittaa lavalla jälleen tuttujen henkilöiden lisäksi uusia kummallisuuksia. Mutta valitettavasti kirja toistaa pahasti kahta edeltäjäänsä; hassuilla nimiväännöksillä varustettuja henkilöitä on jälleen iso kasa jonkin syyn takia yhdessä ja Nurjamaa käyttäytyy kummallisesti. Kirjan puolivälissä tuntui siltä, että luki edellistä kirjaa uudelleen. Onhan tässäkin Ada Gootti-kirjassa hassut hetkensä ja kuvitukset ovat edelleen upeita, mutta samalla toivoo jotain uutta.
Kirjan suomennoksen nimi tuntuu aika typerältä ja tönköltä, vaikka kirja onkin suomennettu muuten hyvin muiden osien tapaan. Hienoinen pettymys oli tämä osa hienosta sarjasta, mutta silti suosittelen muitakin lukemaan.
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Gummerus 2016
224 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 12.8.2016
Luettu: 13.8.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.