Ja kenelle kuuluu Muumi-päiväkirja, jota Maria kuljettaa mukanaan?
Yleensä pyrin pysymään kaukana kaikista hitusenkin uskontoon viittaavista kirjoista, mutta tässä kirjassa ja sen esittelyssä oli jotain, joka sai minut uskaltamaan. Helpotuksekseni kirjassa käsiteltiin uskontoa, mutta ei pakolla ja hyökkäävästi, vaan osana kirjaa ja sen päähenkilön tarinaa.
Kiehtovinta kirjassa oli Marin yhtäkkinen irtaantuminen omasta elämästään ja matkustaminen New Yorkiin. Itsekin olen haaveillut lähteväni ilmoittamatta ja heittäytyisin seikkailuun, jonka määränpäätä tietäisi etukäteen. Toisten irtiotosta on tosin helpompi lukea kuin sellaiseen hypätä itse.
Irtioton lisäksi kirjassa käsitellään rasismia ja anoreksiaa. Aiheet on otettu esille hienosti, mutta niiden käsittely tuntuu pintapuoliselta ja keskeneräiseltä.
Mari tuntui välillä ärsyttävältä jatkuvan identiteettiongelmansa kanssa. Tarinaa seurattiin kolmessa eri aikajanassa Marian elämässä. Vaikka oletin kirjan olevan kiehtova kertomus Marian uudesta elämästä, niin loppujen lopuksi New Yorkin ja nykyisyyden voitti mielenkiinnossa Marian nuoruus.
Vaikka pidinkin kirjasta, niin silti lukiessa tuli tunne, että hyvä tarina yritetään peittää sanoilla kikkailulla ja taiteellisella tekstin asettelulla. Kauniit ilmaukset ja kuvaukset olivat kauniita, mutta ne helisivät tyhjyyttä, koska tarkemmin ajateltuina niissä ei ollut mitään järkeä. Inhoan juuri tälläistä liian hienoksi vedettyä tekstiä, jossa on kyllä sanoja, mutta ei sanomaa.
En siis ihan täysin pitänyt kirjasta sen toteutuksen takia, mutta tarina vei mukanaan. Kansi on hieman omituinen, väreiltään aika ällöttävä.
Vieras
Kirjailija: Riikka Pulkkinen
Kustantaja: Otava 2012
299 sivua
-oma-
Aloitin: 10.10.2015
Luettu: 12.10.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.