Blogiarkisto

lauantai 21. marraskuuta 2015

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

Maija Vilkkumaan musiikki oli minulle nuorempana tärkeää, sillä se auttoi selviytymään ja jaksamaan maailmassa, johon en tuntunut kuuluvani. Sanat ja rytmi olivat jotain, joka puhutteli minua ja elämääni. Nykyisinkin pidän kyllä artistista jo nostalgian vuoksi, mutta enää ei Vilkkumaan musiikista löydy pakopaikkaa, sillä en tunne edelleenkään kuuluvani minnekään.

Parisen vuotta sitten sain kuulla Maija Vilkkumaan julkaisseen kirjan. Uutinen ei vaikuttanut minuun mitenkään, mutta muutama vuosi aiemmin olisin varmasti hihkuen ostanut kirjan heti sen ilmestyttyä. Nyt kirja sai odottaa siihen asti, kunnes löysin sen alennushinnalla kirjakaupasta.

Linda kirjoittaa gonzoa underground-lehti Parsaan. Leila on kuusikymppinen juorutoimittaja, joka on löytänyt internetin. Kotiäiti Silja haluaisi kovasti kirjoittaa jotain tärkeää, mutta osaa kirjoittaa vain sivupersoonastaan Gwendolynistä. Siljan mies, Harri, valloittaa pelialaa yrityksensä Jano Entertainmentin kanssa. Äidinkielen opettaja Ville ilmaisee kärkkäästi mielipiteitään melkein aiheesta kuin aiheesta. Miten nämä ihmiset liittyvät toisiinsa ja mitä seuraa, kun heistä jokainen vaikuttaa toistensa elämään?

Pinnallisesti kaikki kirjan hahmot ovat erilaisia, mutta kun rapsuttaa maalikerroksen pois, paljastuu alta samankaltaisuus. Vain yksi kirjan henkilöistä tuntuu olevan onnellinen ja muutkin vain silloin, kun ollaan rakastuneita/rakasteltu. Kaikkien parisuhteet epäonnistuvat. Humoristiset hahmot tuntuvat lähemmin tarkasteltuina surullisilta. Jos minun olisi pakko valita yksi kirjan hahmoista mukaani autiolle saarelle, ottaisin varmaan Lindan. Hän on samaan aikaan hauska ja rasittava, itseasiassa hyvin rasittava, mutta muihin verrattuna ehkä koko kirjan mielenkiintoisin henkilö.

Kirja on kirjoitettu satiirisesti, korostetun tajunnanvirtamaisesti. Juuri tuo ominaisuus tekee tekstistä välillä hyvin hankalan seurata, mutta onneksi tarinassa kiinni pysyäkseen ei tarvitse paljon aivojaan vaivata.

Kirja tuntuu ylipitkältä, asiat ei etene minnekään. Muutaman hahmon pois jättäminen tuskin olisi kirjaa huonontanut, mutta pitänyt kokonaisuuden yhtenäisempänä. Jotenkin kirjasta huokuu omituinen päämäärättömyys, sekä tarinasta, hahmoista ja koko ideasta. Äh, tämä on taas sellaisia kirjoja, joista ei oikein osaa sanoa mitään tarpeeksi kuvaavaa.

Kansi on mielestäni todella onnistunut, pidän väreistä ja asetelmista. Lisäksi minusta oli kiva huomata, että kannessa todellakin on nainen katolla. Pidän kirjojen kansien yllättävistä yksityiskohdista.

Loppupäätelmä on, että kirja ei vakuuttanut, mutta ei se nyt ihan huonokaan ollut. Voisin väittää, että jos olisin lukenut kirjan ilman, että tiedän kuka sen on kirjoittanut, olisin osannut arvata oikein. Maija Vilkkumaan kirjassa on hyvin paljon samaa kuin hänen biiseissään ja omituinen soundtrack soikin koko kirjan lukuprosessin ajan päässäni.

Uskoisin kirjan kielen ja vauhdin kiehtovan nuoria ja nuoria aikuisia, vaikka kohdeikäryhmä saattaakin olla vanhempaa. Itselleni tämä oli pettymys, tosin odotuksetkaan eivät olleet korkealla.

Mutsi tulee ja peittää hyvin tunteensa, joista päällimmäisenä lienee järkytys, laittaa joululevyn soimaan (syyskuussa! Nainen on vittu järjiltään!) ja alkaa kerätä roskia muovikassiin. Sanon etten kestä jos tulee Varpunen jouluaamuna. Se tulee tietenkin heti ekana, mutsi laittaa kovempaa. Hyväksyn kyseisen biisin vain jos kohdassa "ota siemen multa" nuollaan huulia ja elehditään pornahtavasti. Muuten en kestä sitä, enkestäenkestäenkestä.
Linda, s. 23

Nainen katolla
Kirjailija: Maija Vilkkumaa
Kustantaja: Kaiku Books 2013
334 sivua

-oma-
Aloitin: 6.10.2015
Luettu: 7.10.2015

1 kommentti:

  1. Voisin kirjoittaa tähän samat asiat kuin sinä, pidin musiikista, mutta sillä ei ole enää minulle mitään annettavaa. Luin kirjan uutuutena, tyhjänpäiväinen. Minulle kirja oli pettymys. Minun oli kuitenkin pakko lukea, koska musiikki oli merkinnyt minulle.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.