Viimein Miima löytää kaipaamansa ystävän naapurin viulua soittavasta Mollista, mutta pian Molli muuttuu tylyksi ja välinpitämättömäksi. Mikon mukaan syy löytyy heidän talonsa kellarista, josta kuuluu usein jyskyttävää, pahaenteistä ääntä. Kellari imee syövereihinsä lapsia yksi kerrallaan ja lopulta Miiman on pakon edessä uskallettava selvittää asiaa...
Kirja oli ehkä hieman yksinkertaisempi ja lapsekkaampi kuin odotin, mutta loppujen lopuksi kirja oli oikein nautittava lukukokemus. Tässä kirja hieman nuoremmille fantasian ystäville, sillä kirjassa on kaikkea mitä hyvässä fantasiassa on, mutta silti sisällöltään ja teemoiltaan koululaisille sopiva. Olisin varmasti itsekin lukenut tämän mielelläni ala-asteikäisenä, mutta siihen aikaan ei tälläisiä kirjoja ollut; joko fantasiakirjat olivat suuria tiiliskiviä, joita en olisi jaksanut kantaa kirjastosta kotiin, tai satukirjoja, jotka tuntuivat liian lapsellisilta ja tylsiltä.
Kirja etenee tarinassa suoraviivaisesti ja ilman turhia rönsyjä. Tarinaa on helppo seurata ja välillä olisi kaivannut lisää kuvailua ja muuta tunnelman luomista. Kuvailun puutetta paikkasi kirjassa olevat kuvituskuvat, jotka on taiteillut Oona Liukkonen (kuvituksen tehnyt 12-vuotiaana).
Kirjassa käsiteltiin lasten ja vanhempien välisiä suhteita, lasten yksinäisyyttä ja leikkimisen tarvetta. Myös paha sai lopussa palkkansa, tosin itseäni hieman ärsytti lasten armottomuus ja julmuus. Olen toki lukenut kamalampaakin, mutta kirjassa olisi ollut mahdollisuudet toisenlaiseen lähestymistapaan pahuuden ja rangaistuksen suhteen.
Kannet kirjassa eivät ole mitenkään erikoiset, ehkä jopa hieman rumat. Sääli, sillä sisältö on kyllä laadukasta ja varmasti monen muunkin, isomman tai pienemmän, lukijan mieleen.
Kolmen ajan maa
Kirjailija: Päivi Lukkarila
Kuvitus: Oona Liukkonen
Kustantaja: Karisto 2011
137 sivua
-oma-
Aloitin: 4.7.2015
Luettu: 7.7.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.