Blogiarkisto

perjantai 30. lokakuuta 2015

Lafcadio Hearn: Intohimon karma

Mihin ja miten katosi kuolleitten ruumiit pienessä vuoristokylässä? Mikä oli todellisuudessa kaunis nuori neito, joka houkutteli Chugoro-samurain vetiseen maailmaan, aaltojen alle? Pystyikö miekalla teloitetun miehen pää puremaan kiveä, kuten pään omistaja ennen tappavaa iskua uhosi? Miten nuori samurai onnistui torjumaan kuolleen tytön häntä kohtaan osoittaman intohimon...vai onnistuiko?

Käsillä olevan Halloweenin merkeissä päätin lukea jotain uutta kauhun puolelta. Olen vanhanaikaisen kauhun ystävä; veri ei lennä, kauhu on jossakin muussa kuin mielisairaissa tappajissa. Jossakin, mitä ihmismieli ei voi käsittää...

Törmäsin tähän japanilaisia kauhutarinoita sisältävään novellikokoelmaan jo syyskuussa ja siitä lähtien se on odottanut vuoroaan lukupinossa. Kansi ja takakansi ovat jo kuvitukseltaan omaan silmääni aika karseita; japanilaisen No-teatterin naamioita. Samoilla naamioilla on kirja kuvitettu sisältäkin ja monen tarinan kohdalla kaikkein karmivinta oli kuvitusnaamiot, ei niinkään tarinat.

Mitään painajaisia nämä tarinat eivät aiheuta, mutta ne ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia. Ainoa, mikä aiheutti itsessäni hieman vilun väreitä oli tarina nimeltä Mujina, yöllistä pelkoa, jonka kertominen siskolleni sai aikaan kauhun kiljahduksia. Muita hyviä, ei välttämättä pelottavia, mutta hyviä olivat Riisiruukun fasaani (koska luin sen "maisteluna" ennen kuin aloitin kirjan lukemisen), Yuki-Onna, jääkaunotar oli mystinen ja juoneltaan upea, samoin kuin Samurain lemmitty, vaikkakin tarina on kerronnaltaan melko puutteellinen. Yksi tai kaksi tarinaa meni silmien pyörittelyksi ja yli hilseen niin että suhahti (Kuolleen kouraisu).

Peruskaava tuntui olevan pohjimmiltaan kaikissa tarinoissa sama ja teemana useimmiten kuolleet ja yliluonnollisuus. Suomennokseen oli jätetty japaninkielisiä sanoja tunnelman takia ja ne toimivat hyvin tekstin seassa. Olisin mielelläni lukenut näitä tarinoita lisääkin. Onkohan tälläisiä kokoelmia kerätty muiltakin maailman kolkilta?

Kirjan alussa oli hyvä johdanto kirjailijaan, joka minulle ainakin oli ennestään tuntematon. Lafcadio Hearn (1850-1904) kirjasi japanilaisia tarinoita muistiin länsimaisia lukijoita varten ja mies taidetaan tuntea suurena Japanin ja japanilaisuuden tutkijana.

Vaikka japanilaiset nauttivat kauhunsa mieluiten kesän helteissä saadakseen viilennystä kylmistä väreistä, niin Suomessa nämä tarinat toimivat parhaiten pimeänä syksy yönä pelkän lukulampun valossa...

Silloin O-jochuksi kutsuttu kääntyi ympäri, laski hihansa ja pyyhkäisi kasvojaan kädellään: - ja mies näki, ettei hänellä ollut silmiä, ei nenää, eikä suuta - ja kauppias kirkaisi ja syöksyi pakoon.
s. 40

Intohimon karma
- Japanin kummistustarinoita
Kirjailija: Lafcadio Hearn
Suomennos: Juhani Lompolo
Kustantaja: Orienta 2003
160 sivua

-kirjastosta-
Aloitin ja luettu: 28.10.2015

1 kommentti:

  1. Tämä kuulostaa kiinnostavalta! Vaikuttaa lisäksi juuri sopivalta luettavalta Halloweeniin. Laitanpas tämän korvan taakse ja muistiin! :D

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.