Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

Kalmatollon kartanossa asuu kuuluisa runoilija, lordi Gootti, ja hänen ainoa lapsensa Ada Gootti. Heidän lisäkseen talossa asuu palvelusväkeä. Adan isä on sitä mieltä, ettei lasten kuulu näkyä, mutta kuulua kylläkin. Siksi Ada Gootti joutuu pitämään kömpelöitä saappaita, että hänen isänsä kuulee hänet ajoissa ja voi vetäytyä lukukammioonsa, ettei hänen tarvitse kohdata tytärtään.

Ada on hyvin yksinäinen, kunnes eräänä yönä hän tapaa Ishmael-hiiren, joka on haamu. Ishmaelin avulla ja myötävaikutuksella Ada tapaa uusia tuttavuuksia ja tyttö aikoo selvittää kartanon rämän siiven arvoituksen...

Heti kirjan alussa on selvää, että kirja on huumorilla höystetty ja vie lukijan kummalliseen maailmaan, jossa vilisee erilaisia "goottilaisten" aiheiden aineksia. Erilaiset nimiväännökset ja mytologian kummallisuudet naurattivat, tosin en tiedä miten nuoremmat lukijat, jollaisille kirja on selvästi tarkoitettu, tunnistavat tai tajuavat kaikkia kirjan hienouksia. Onneksi tarinasta voi nauttia sellaisenaankin. Tai Shellaisenaan...

Kirjan tarina ei ole kovinkaan kummoinen, mutta se ei haittaa, koska visuaalisesti kirja on oikea mestariteos. Päätin lukea kirjan jo pelkästään sen kauniin ulkomuodon perusteella; kannessa on kaunis asetelma ja kuvitus, siinä on hopeisia pääkalloja ja sivujen reunat ovat tumman violetit. Sisältäkin kirja on kaunis runsaine kuvituksineen, tosin jotkun hahmoista on viety ulkomuodossaan täydelliseen ääripäähän. Kuvitus tukee tekstiä tai teksti kuvitusta, miten sen nyt ottaa, mutta upeaa se on silti. Yksi parhaista kirjoista kuvien puolesta, joita olen lukenut.

Tarina ei tosiaankaan ollut mikään erityislaatuinen, mutta ihan mukiinmenevä. Hieman ennalta-arvattava joissakin kohdissa, mutta se ei himmentänyt lukemisen iloa ja hilpeyttä ollenkaan. Kirjan on muuten suomentanut Harry Potter-kirjat suomentanut Jaana Kapari-Jatta, joten laadukas suomennos oli odotettavissa ja se toteutui. Varmasti ainoa oikea suomentaja tälläiselle kirjalle, jossa vaikeita suomennettavia sanoja ja termejä vilisee.

Kaiken huumorin alla kirjassa on kuitenkin hyvin pieni ja vaikeasti havaittava vakava puolensa; Adan ja hänen isänsä suhde on todella surullinen ja suhteutettuna omaan todellisuuteemme, tälläisiä toisistaan eristyneitä isä-tytär-perheitä on varmasti maailmassa useitakin.

Ada Gootti on kirjasarja ja toivoisin että suomeksi ilmestyisi lisääkin näitä kauniita ja hulvattomia kirjoja. Lukisin ne takuuvarmasti, sillä hullunkurisessa maailmassa viihtyi mainiosti.

Sillä vaikka Ada oli asunut kartanossa koko ikänsä, rakennus oli niin iso, ettei hän vieläkään ollut käynyt kaikissa huoneissa eikä löytänyt kaikkia ulkorakennuksia tilusten umpeen kasvaneista kolkista, joita hän ei ollut ehtinyt tutkia.

s. 5 

Ada Gootti ja hiiren haamu

Goth Girl and the Ghost of a Mouse

Kirjailija: Chris Riddell

Suomennos: Jaana Kapari-Jatta (minikirjan suomentanut Kristiina Drews)

Kustantaja: Gummerus 2015

220 sivua

-kirjastosta-

Aloitin: 16.9.2015

Luettu: 17.9.2015