Blogiarkisto

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Helen Dunmore: Ingo - Meren kansa

Helen Dunmoren Ingo - Meren kansa löytyi Kontista alle kahdella eurolla ja takakansiteksti tuntui lupaavan hyvää. Olisi pitänyt tietää kokemuksesta, ettei sellaiseen kannata luottaa.

Sapphiren ja Conorin isä katoaa mystisesti ja pian lasten kotia lähellä sijaitseva meri alkaa kutsua heitä laulullaan. Sapphire on varma, että veden alta he löytävät heidän isänsä. Mutta matka meren kansan maailmaan on vaarallinen...

Kirjan kertojana toimii Sapphire, jonka ikää on vaikea arvioida tekstin perusteella. Kerronta oli välillä tosi lapsellista, mutta en usko Sapphiren olevan nuorempi kuin 10-vuotias. Myös isoveli Conor on hieman vaikea arvioitava, mutta ilmeisesti kuitenkin jo teini-ikäinen.

Kerronta oli hieman yksinkertaista ja paikoitellen jopa tylsää. Alussa varsinkin oli kaikenlaista turhaa ja meni pitkään ennen kuin päästiin varsinaiseen juoneen kiinni. Ingon vaaroista varoitellaan niin usein kirjan aikana, että lukija luulee lukevansa samaa kohtaa uudellen ja uudelleen. Puolen välin jälkeen kirja on puuduttava; mikään juonessa, tekstissä tai koko kirjassa ei auta jaksamaan eteenpäin. Hampaat irvessä sainkin lopulta kirjan luettua, vaikka monesti teki mieli jättää kirja kesken. Puolitosissasi toivoin koko ajan, että lopussa kaikki paljastuisikin uneksi, sillä välillä meininki oli niin sekavaa, että uni olisi ollut uskottavampi selitys kuin todellisuus.

Ideana Ingo on hieno ja aiheesta saisi vaikka mitä aikaiseksi, mutta ei. Kirja on kuin tyhjä akvaario, jossa on vain vesi. Ei kaloja, kasveja eikä edes taustakuvaa tai pohjahiekkaa. Ankea katsella eli lukea. Henkilöhahmotkin kumisevat tyhjyyttään, kuorien alla ei ole mitään oikeaa ja inhimillistä. Mieleen jäävin hahmo oli Carnen mummo, noita, mutta tottakai tälläisessä kirjassa outo ulkopuolinen on kirjan värikkäin hahmo. Vaikka kirjan loppu olikin kutkuttava, niin lukukokemus ei kannusta lukemaan jatko-osaa.

Päähenkilöt, eli Sapphire ja Conor, vaikuttivat näin aikuislukijasta melko kohtuuttomilta tuomitessaan äitinsä ja hänen halunsa olla onnellinen. Sapphire varsinkin oli itsekeskeinen kakara, josta voi kuvitella kasvavan täydellisen jäsenen nykyiseen minäminä-maailmaan. Äitikin oli tyypillinen väsynyt ja huumorintajuton raataja, jolla ei ole aikaa ja joka nalkuttaa. Todellista perhekuvausta, mutta joskus toivoisi jotakin muuta.


Ingo - meren kansa
Ingo
Kirjailija: Helen Dunmore
Suomennos: Paula Korhonen
Kustantaja: Gummerus 2006
351 sivua

-oma-
Aloitin: 27.3.2015
Luettu: 28.3.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.