Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

Tämä kirja ei varmaankaan olisi kulkeutunut kirjahyllyyni ilman alennustarraa. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta ei niin mielenkiintoiselta, että sen ostaisi täydellä hinnalla omaksi. Jos alennustarraa ei olisi ollut, olisin varmaan lainannut kirjan jossakin vaiheessa kirjastosta. Mutta kirjan luettuani mietin hieman, miten omituisia reittejä hyvät kirjat kulkeutuvat käsiini.

Nuori ylioppilas pakenee entistä elämäänsä ja tradegiaa vuoden 1889 Pariisiin. Hän alkaa kirjoittamaan päiväkirjoja elämästään, joka vie halki vuosien Berliiniin ja Kaukoitään, päätyen lopulta Saksaan. Vuonna 2012 päiväkirjat päätyvät miehen jälkeläisen käsiin...

Voin sanoa, etten odottanut kirjan olevan niin hyvä kuin se oli. Enkä odottanut kevyeltä vaikuttavan kirjan olevan pohjimmiltaan ja varsinkin lopuksi niin koskettava. Aluksi kirja vaikuttaa pieneltä historiantunnilta, kun päiväkirjaa kirjoittava päähenkilö kuvailee aikansa tapahtumia ja elämää.

Jo heti ensimmäisissä sanoissa kiinnitin huomiota kirjoitustyyliin. Se ei ole tavanomainen tapa kirjoittaa päiväkirjaa. Monen sivun ajan tyyli häiritsi, mutta onneksi lopulta sekin mysteeri selvisi ja toi heti lisää selkeyttä miehen kirjoituksiin. Kuvailut miehen elämästä ovat eläviä ja värikkäitä. Miehen ajatukset, vertaukset ja muistiinpanot ovat kauniita, ehkä jonkun mielestä liiankin kauniita ja selkeitä, jopa kliseisiä. Itse kuitenkin pidän hieman liioitelluista vertauksista, tärkeintä on ajatus.

Luin tämän kirjan yhden iltapäivän aikana, osittain siksi koska oli tylsä lauantai-ilta, mutta myös siksi, että kirjaa lukiessa mieleen nousi koko ajan kysymyksiä, joihin halusi vastauksia. Miehen kirjoituksissa on pitkiä harppauksia ajassa. Joissakin kohdissa nämä siirrot tuntuivat sekavilta, mutta toisaalta halusi vain tietää mitä välissä olikaan tapahtunut. Meinasin kirjoittaa, että lukemista oli pakko jatkaa eteenpäin, mutta ei ollut mitään pakkoa. Mieli teki vain lukea eteenpäin.

Tarina pysyi hyvin koossa ja kirjan loppu oli koskettava. Lopussa myös ynnättiin yhteen joitakin tapahtumia ja kokonaiskuva muuttui selkeämmäksi. Kirjan suljettuani jäin hetkeksi miettimään viimeisiä sivuja ja niissä selvitettyjä tapahtumia. Tämä kirja osasi yllättää, ihan täydellisesti.

Jos jotain nurinaa on pakko aiheuttaa, niin ehkä kirjan loppu olisi voinut olla hieman pidempi. Nyt kaikesta jäi hieman hätäinen ja keskeneräinen kuva. Lisäksi kirjan kannet eivät ole kovinkaan houkuttelevat. Kauniit, mutta ei ehkä kirjaan sopivat.

Tämän kirjan myötä kiinnostuin myös kirjailija Joel Haahtelan muista kirjoista, jotka voisivat joskus päätyä lukulistalta luettavaksi asti.

Tähtikirkas, lumivalkea

Kirjailija: Joel Haahtela

Kustantaja: Otava 2013

270 sivua

-oma-

Aloitin ja luettu: 7.3.2015