Kerstin Gier: Rubiininpuna

Tämän kirjan päätin lukea tilanteessa, jossa tuntuu ettei mikään jo valmiiksi lukupinossa oleva kirja juuri silloin kiinnosta ja haluaa lukea jotain aivan muuta. Rubiininpuna houkutteli enemmän kauniilla kansillaan kun varsinaisesti juonella. Aikamatkustelu ei ole ikinä ollut mielenkiintoisten asioiden listallani, sillä asian ajattelusta saa usein päänsä vain kipeäksi. Onko se mahdollista vai eikö ole? Mitä ongelmia siihen liittyy? Mitä hyötyä siitä on vai onko mitään?
Näihin kysymyksiin ei kirja tarjoa vastauksia, valitettavasti.

Gwendolyn on 16-vuotias lontoolaistyttö, jonka suvussa periytyy aikamatkaajageeni. Kaikki odottavat geenin olevan Gwendolynin serkulla Charlottella, mutta kuten arvata saattaa, geeni onkin Gwendolynnilla. Pian Gwendolyn on keskellä ikiaikaista salaseuraa, aikamatkustelua ja kahdentoista jalokiven ketjua. Salaisuudet ympäröivät Gwendolynin ennen niin tavallista elämää ja kaiken lisäksi hänen aikamatkaajakaverinsa on ärsyttävä ja komea Gideon.

Kirjan aikamatkusteluun liittyvät jutut tuntuvat aluksi sekavilta ja liian rönsyileviltä, eikä tekstin ymmärtämistä helpota koko ajan eteen putkahtavat uudet mysteerit. Yksityiskohtia on liikaa, mutta lopulta tietotulva hieman laantuu ja lukeminen sujuu ilman päänsärkyä. Itse kirjan idea on todella hieno, mutta pienempikin lukijan kiusaaminen saisi riittää.

Jatkuvat Mr. yms. lyhenteet henkilöiden sukunimien edessä ärsyttää ja hankaloittaa henkilöiden tunnistamista.

Kirjan romanttiset kuviot ovat liian selviä. Ei ole enää mitään yllättävää siinä, että päähenkilöt eivät aluksi pidä toisistaan, mutta pian jo lähennytään varovaisesti. Suhteiden kehittymisessä ei ole mitään odotettavaa. Perusromantiikkaa.

Päähenkilö Gwendolyn on välillä hauska, välillä taas ärsyttävä. Päähenkilöön toivoisi jotakin lisää. Nykyisin kaikki nuoret naispäähenkilöt ovat samanlaisia; niin, niin tavallisia, mutta sananvalmiita ja tottakai "sopivasti" kauniita. Liian rumiin tai kauniisiin ei nuoret lukijat kai voi samaistua ja on vanhanaikaista keksiä sopivat, nasevat vastaukset vasta seuraavana päivänä.

Kerrontatyylikin on melko tavallista; menevää ja hauskoja huomautuksia sujautetaan sopiviin kohtiin. Itse pidän sopivassa suhteessa tälläisestä tekstistä ja Rubiininpunassa asia hipoi ärsytyksen rajoja, niitä kuitenkaan ylittämättä.

Kirja on selvä trilogian aloitusosa. Tarina ei lähde käyntiin, kysymyksiä ilmaantuu enenmmän kuin vastauksia ja lopussa tulee kiire saada tarina sellaiseen kuosiin, että toinen osa voi alkaa. Sen takia oikein minkäänlaisen mielipiteen muodostaminen kirjasta on hankalaa. Kirjasarjan nimi Rakkaus ei katso aikaa on kliseinen, mutta jatko-osat Safiirinsini ja Smaragdinvihreä on pakko lukea jossakin vaiheessa.

Rubiininpuna

Rubinrot

Kirjailija: Kerstin Gier

Suomennos: Riitta Virkkunen

Kustantaja: Gummerus 2012

344 sivua

-laina-

Aloitin: 23.2.2015

Luettu: 25.2.2015