Blogiarkisto

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

L.M. Montgomery: Pieni runotyttö

Isänsä kuoleman jälkeen orvoksi jäänyt Emilia Starr matkustaa Uuden Kuun kartanoon ankaran Elisabet-tätinsä kasvatiksi. Emilian rikas mielikuvitus ja palava halu kirjoittaa auttavat tyttöä eteenpäin vaikeina aikoina, mutta onneksi uusi asuinpaikka tuo mukanaan myös ystäviä ja seikkailuja. 

Minulta on lapsuudessa jäänyt tälläiset kirjasarjaklassikot kokonaan lukematta, suurimmaksi osaksi siksi että pidin niitä tylsinä ja niissä ei ollut hevoset pääosassa. Nyt aikuisena luin pienen lainauksen kirjasta ja halusin lukea kirjan heti kun mahdollista.

Kirjassa seurataan ihanan verkkaisesti ja tasaisesti Emilian elämää. Emilian elämään mahtuu iloja ja suruja, jotka käsitellään kaunistelematta. Jokainen tapahtuma kasvattaa Emiliaa ihmisenä ja varsinkin kirjoittajana.

Emilian palava halu kirjoittaa oli kuvattu todella upeasti, sillä tiedän tunteen henkilökohtaisesti, mutta itse olen hieman laiskempi kirjoittamaan. Halua ja ideoita on, aikaa ja keskittymiskykyä ei. Jos olisin lukenut kirjan lapsena, olisinko alkanut kirjoittaa yhtä paljon kuin Emilia? Uskon, että Emilian esimerkki olisi kannustanut eteenpäin. Muutenkin kirjassa oli positiivinen viesti jokaiselle; meissä kaikissa on jotain, jossa olemme hyviä. Jokainen osaa jotain, se oma osaamisensa on vain löydettävä.

Tämä kirja on hämmästyttävän hyvin kestänyt aikaa, vaikka maailma nykyisin onkin toisenlainen. Ehkä kirjassa käsitellään kuitenkin ihmisenä olon perusasioita, jotka eivät vanhene koskaan. Toki teksti saattaa välillä olla puuduttavan pitkäveteistä, varsinkin jos vanhat sanat ja käytännöt eivät ole tuttuja.

Kirjan loppuratkaisu oli ehkä hieman liian poikkeava kirjan muuten niin realistisesta maailmasta. Mutta jatko-osat aion lukea varmasti, sillä Emilian seurassa viihtyi todella hyvin.

"Ja sitten hän kuuli ulkoa Tuulen tytön laulua; kesäyön tuulen vienoa, matalaa kuiskailua! Se kuulosti hyväilevältä, ystävälliseltä, hellältä.
- Voi, oletko sinä siellä, oletko? hän kuiskasi ja kurotti käsivartensa. -Voi, kuinka iloinen olen, sinä olet hyvä kumppani, Tuulen tyttö. Nyt en enää ole yksin. Ja leimahduskin tuli! Minä jo pelkäsin, ettei se Uudessa Kuussa koskaan tulisikaan."
s. 59

Pieni runotyttö
Emily of New Moon 
Kirjailija: L.M. Montgomery
Suomennos: I.K. Inha
Kustantaja: WSOY 1999
308 sivua

-laina-
Aloitin: 11.7.2016
Luettu: 14.7.2016

1 kommentti:

  1. Emiliat oon lukenu lapsena ja nuorena ja aikuisena. Ja varmaan tuun lukemaan vielä vanhanaki. Jotain ihanaa näissä on!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.