Piiraan maku makea
Flavia de Luce asuu isänsä ja siskojensa kanssa Englannin maaseudulla, rapistuvassa Buckshawn kartanossa. Eletään vuotta 1950. Flavia rakastaa kemiaa ja varsinkin myrkkyjä. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä kartanon löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Pian sen jälkeen Flavia löytää kurkkupenkistä kuolevan miehen. On selvää, että jotakin salaperäistä kummankin tapauksen takana. Ja Flavia päättää selvittää asian...
Kirjan kantava voima on ehdottomasti päähenkilö Flavia. Tyttö on tarkkaavainen ja näsäviisas, mutta myös mestari saamaan ihmiset puhumaan juuri sen, mitä hän haluaakin kuulla. Välillä tosin tytön tuuri ja onnistumiset tuntuvat liian helpoilta, mutta joskus on välillä hyväksyttävä se, ettei kirjoissa kaikki voi tapahtua vaikeimman kautta, muuten jokainen opus olisi kaksi kertaa paksumpia. Kirjan loppu oli hienoinen pettymys, sillä tekstin takaa paistoi jonkinlainen kiire. Lopussa myös kuvailu tuntui jotenkin vaillinaiselta ja muutamassa kohdassa tuntui, kuin kirjailija olisi unohtanut mitä yksityiskohtia oli kuvaillut.
Itselläni oli pitkin kirjaa arvailuja asioiden oikeasta tolasta, mutta valitettavasti hieman häpeillen joudun myöntämään, että metsään menin ja pahasti. Pidin siitä, miten asiat ratkesivat odottamatta ja miten salaisuus ja totuus ikään kuin kuorittiin esiin.
Harvinaista kyllä, vaikka Flavia olikin suosikkini, niin myös muut kirjan hahmot olivat mielenkiintoisia ja koko miljöö jotenkin houkutteleva. Tässä kirjassa oli jotakin raikasta kaiken salaperäisyyden alla, ehkä se johtui päähenkilön nuoresta mielestä. Kemialliset löpinät menivät täysin ohi itseltäni, mutta toivat Flaviaan elämää. Tytön perhesuhteet ovat samaan aikaan sekä huvittavat, että ankeat.
Kannet on mitäänsanomattomat ja jotenkin liian ankeat kirjan sisältöön verrattuna.
"Jos ihminen käyttää sanaa homssantuu, hänen ystäväkseen kannattaa pyrkiä."
s. 95
Piiraan maku makea
The Sweetness at the Bottom of the Pie
Kirjailija: Alan Bradley
Suomennos: Maija Paavilainen
Kustantaja: Bazar 2014
388 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 14.2.2016
Luettu: 15.2.2016
Kuolema ei ole lasten leikkiä
11-vuotias Flavia de Luce saa taas selvitettäväkseen mystisen kuolemantapauksen.
Bishop's Laceyn hautausmaan nurkalla hajoaa nukketeatterin auto, kyydissään maankuulu nukkemestari Rupert Porson. Porson päättää laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolle, mutta seuraukset ovat arvaamattomat. Flavia päättää selvittää mystisen kuolemantapauksen, mutta sitä tehdessään hän saa selville monia kyläläisten vaiettuja salaisuuksia. Saattaa olla mahdollista, ettei Rupert Porsonin auto hajonnutkaan sattumalta juuri tässä kylässä...
Minun oli pakko hankkia jatkoa Flavian tarinalle heti kun mahdollista. Valitettavasti tämä toinen kirja ei ollut aivan niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta luettava kuitenkin. Uskoni tätä sarjaa kohtaan on niin kova, etten tästä lannistua vaan luen jatkotkin heti kun mahdollista.
Joskus kirjojen toiset osat ovat aivan erilaisia kuin ensimmäiset. En tiedä panostetaanko ensimmäisiin osiin eri tavalla ja jatkot tehdään hieman vapaammin, vai onko vika lukijassa. Ehkä odotin jälleen samanlaista tutustumista kirjan maailmaan kuin ensimmäisessä osassa.
Flavia on edelleen oma näsäviisas ja fiksu itsensä, mutta tytön takaa paistaa liika yrittäminen. Flavia on välillä liian suloinen ja teennäisen oloinen, kun ensimmäisessä kirjassa Flavia vaikutti tytöltä, joka on persoonallinen ja sananvalmis. Flavia on mestari myrkkyjen kanssa, mutta valehteminenkin sujuu tytöltä kuin luonnostaan ja tytön hätävalheet ja "kuulustelutaktiikka" ovat kirjassa parasta. Kirjaan tuodaan nyt selvemmin esille de Lucejen katoava varakkuus ja tulevaisuus ei ainakaan Flavian isän osalta ole niin valoisa kuin aikaisemmin.
Jatkossa on mukava nähdä, onko Flavian isosiskon romantiikkakuviot miten suuressa osassa, sillä aineksia siihen sekoitellaan jo. Flavia itse on herttaisen tietämätön moisista jutuista ja hyvä niin. Nykyaikana lapset aikuistuvat liian varhain, joten annetaan kirjan päähenkilön olla vielä (suurimmaksi osaksi) lapsi.
Tämän kakkososan kannet ovat mielenkiintoisemmat ja houkuttelevammat kuin ykkösosan, pidän varsinkin tuosta luurankohahmosta, mutta myös yllättävän piristävästä väristä.
"Taika murtui samantien. Se oli kuin Laurence Olivier olisi kiljaissut "Vuh! Vuh! Testaan ääntä..yksi...kaksi..kolme", kesken "Ollako vai eikö olla"-monologin."
s. 35
Kuolema ei ole lasten leikkiä
The Weed That Strings the Hangman's Bag
Kirjailija: Alan Bradley
Suomennos: Laura Beck
Kustantaja: Bazar 2014
389 sivua
-oma-
Aloitin: 24.2.2016
Luettu: 8.3.2016
Flavia-sarja on ihastuttava ja varsinainen löytö siis! Neljäkö näitä on nyt ilmestynyt, eikä vieläkään edes vähääkään kyllästytä.
VastaaPoista