Terhi Rannela: Läpi yön

Maria on 15-vuotias ja hänen suurin haaveensa on tulla kirjailijaksi. Kirjoittaminen on hänelle elämä ja elämästään hän kirjoittaa päiväkirjaansa vuosi vuoden jälkeen. 20-vuotiaana kirjallisuuden opiskelijana hän huomaa olevansa jo kauhistuttavan lähellä haaveensa toteutumista...

Teinitytön päiväkirja ei tunnu asialta, jota ikinä haluaisin lukea. Inhoan ihastumisia, rakastumisia, kännäilyä ja yleensäkin teinien luuloa siitä, että maailma on vain heitä varten. Olen itse ollut teini ja muistan sen ajan oikein hyvin, joten omakohtaisten kokemusten perusteella sitä elämänvaihetta inhoan.

Kirjan päähenkilön, Marian, tyylissä kirjoittaa päiväkirjaansa ei ole mitään ihmeellistä. Hän ihastuu, tekee virheitä, onnistuu ja haaveilee. Miksi sitten kuitenkin pidin kirjasta niin paljon? Ehkä juuri sen takia, että pohjimmiltani minä olin samanlainen aikoinani. Kirja tulee lähelle ja vaikka oma nuoruus nolottaakin ja päiväkirjat varsinkin, niin on nostalgista muistella omia tunteitaan ja mielialojaan Marian kirjoitusten kautta. Minun elämäni ei ollut lähellekään samanlaista kuin Marian ja elin nuoruuteni muutamia vuosia myöhemmin, mutta minäkin haaveilin ja kirjoitin. Jotenkin kirjasta huomaa miten samanlaisia kaikki teinitytöt loppujen lopuksi ovat.

Mutta samalla kirjan aitous ja uskottavuus ärsyttää. Tuntuu kuin kirjailija olisi julkaissut omia päiväkirjojaan eri nimellä ja mieltä alkaakin vaivata kysymys, kuinka paljon Mariassa on kirjailijaa itseään. Kirja tuntuu liian yksityiseltä, mutta pakko se oli lukea läpi yhdessä päivässä. Lopussa olo tuntuu hengästyneeltä ja ahdistuneelta, mutta samalla jotenkin haikealta. Viihdyin ja pidin kirjasta ennakkoluuloistani huolimatta.

Olisipa tälläinen kirja ollut luettavani silloin aikoinaan ja toivon että kaikki lukemisesta kiinnostuneet nuoret tämän löytävät ja lukevat. Kirjan kannet antavat kirjasta kuitenkin paljon synkemmän kuvan kuin mitä sisältö loppujen lopuksi on, vaikka Maria onkin yrittänyt itsemurhaa ja angstia riittää. Kirjassa kuitenkin kuljetaan selvästi kohti valoisempia aikoja, vaikka Maria ei sitä itse tiedäkään.

Marian kotikaupunki Sellukylä on sopivan epämääräinen, mutta tarpeeksi hyvin kuvattu niin, että se kuvaa melkein mitä tahansa Suomen pikkukaupunkia.

Olisi ihanaa asua mummolassa. Olin tosi onnellinen, kun asuimme Annan kanssa mummolan yläkerrassa vesivahinkomme aikaan. Luin Sofian maailmaa, katselin vanhoja mustavalkokuvia mummin ja ukin elämän varrelta, kirjoitin pimeille ullakoille sijoittuvia novelleja.

s. 77 

Läpi yön

Kirjailija: Terhi Rannela

Kustantaja: Otava 2014

284 sivua

-kirjastosta-

Aloitin ja luettu: 24.11.2015