Nukkekaappi ja muita kertomuksia sisältää kaksitoista novellia, joihin jokaiseen Jansson on maalannut aitoja ja persoonallisia henkilökuvia. Parasta novelleissa on juuri hahmot, vikoineen ja vahvuuksineen. Hahmojen ympärille rakentuvat tarinat olivat omaan makuuni hieman liian pitkiä ja yksitoikkoisia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Novellien helmi oli Sarjakuvapiirtäjä, jossa käsiteltiin sarjakuvapiirtämisen vaativuutta ja ulottuvuuksia. Mitä olen lukenut Tove Janssonin Muumi-sarjakuvien tuotannosta, niin uskon että kirjailija tiesi mistä kirjoitti eikä kaunistellut lehtien välillä jopa mahdottomia vaatimuksia töiden suhteen. Muutenkin juuri tämä novelli oli mielestäni kaikkein mukavin lukea ja kokonainen.
Kaikissa kirjan novelleissa kieli on kaunista, mutta siltikään en voi (vaikka haluaisin) pitää kaikista. Jotkin olivat vain liian pitkiä ja itseään toistavia. Ehkä pidän myös hieman suljetummista novelleista, niissä missä on edes jonkinlainen selvä loppu.
Kirjan kannet eivät ole kovinkaan houkuttelevat, mutta pääasia niissä taitaa olla kirjailijan nimi mahdollisimman isolla.
Vaikka novellit eivät olletkaan minun juttuni, niin en silti usko että tulevaisuudessa karttelisin Tove Janssonin ei-muumillisia kirjoja. Vaikka kaikki kirjoitukset omalta suosikiltaan ei välttämättä ole itselle mieluisia, mutta ne itseään eniten puhuttelevat ja parhaat tuntuvat silloin vieläkin paremmilta.
Siiri oli ottanut tavakseen, ettei lausunut Lucion nimeä, ei ollut lausunut sitä kertaakaan sen ensimmäisen aamun jälkeen. Johanna oletti, että se oli jonkinlainen rangaistus.
s. 87
Nukkekaappi ja muita kertomuksia
Dockskåpet och andra berättelser
Kirjailija: Tove Jansson
Suomennos: Eila Pennanen
Kustantaja: WSOY 2002
168 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 18.9.2015
Luettu: 19.9.2015
Janssonin tuotanto on jäännyt minulla hyvin vieraaksi nykyisestä kotikaupungistani huolimatta. Lapsuuteeni kuuluivat Astrid Lindgreni, Gösta Knutsson, Kirsi Kunnas ja paljon, paljon muuta.
VastaaPoista