Dina on perinyt äidiltään Näkijän kyvyt, mutta isäänsä tyttö ei ole koskaan tavannut. Kun Mustamestari Sezuen ilmaantuu vaatimaan tytärtä itselleen, lähtee Dinan äiti perheineen pakomatkalle. Dinan veli Davin päätyy huimapäisyyttään orjaksi Sagisburgin julmalle ruhtinaalle ja Dina tarvitsee isänsä apua pelastaakseen Davinin. Onko Dina perinyt äitinsä kyvyn lisäksi isältään Käärmeen lahjan, jonka avulla saa ihmiset kuulemaan ja näkemään mitä tahtoo?
Metsästin kahdelle ensimmäisellä osalle jatkoa kirpputoreilta, mutta lopulta päätin lainata kirjat kirjastosta. Pidin todella paljon sarjan aloitusosista, joten innokkaana aloitin kolmannen osan. Valitettavasti kirja ei ollut ihan niin hyvä kuin edeltäjänsä.
Käärmeen lahja on rakenteeltaan erilainen kuin mikään muu sarjan kirja. Kertojina toimii Dina ja Davin, kumpikin omaa juonenpuoltaan kertoen. Lukujen alla on väliotsikoita ja pienempiä lukuja. Jo ulkoisesti teksti on todella sekavan näköistä eikä moinen ratkaisu ole paras mahdollinen kerronnassakaan. Juuri, kun on lukenut pitkän pätkän yhtä asiaa, kertoja vaihtuukin ja hetken aikaa lukija on ihan hakusessa. Onneksi omituiseen jaetteluun tottuu.
Dinan äidin käytös on käsittämätöntä, varsinkin kun missään vaiheessa ei anneta mitään oikeaa, selvää syytä miksei Dina voisi tutustua isäänsä. Kirjan maailma syvenee jälleen, mutta yksi pahis lisää tuntuu puuduttavalta. Tässä vaiheessa voisi alkaa kokoamaan kirjaa jo viimeistä osaa varten, mutta ei.
Dinan perheen kokema kurjuus on kuvattu yksityiskohtaisesti ja itseään toistavasti. Tekstissä haluttiin oikein alleviivata, että nyt ollaan pohjalla. Kaikesta huolimatta kaikilla henkilöillä on uskomaton tuuri ja kyky selviytyä. Kirjassa on paljon omituisia, ylimääräisiä hahmoja, joista ainakin Varjo toi mieleen häiritsevästi Taru sormusten Herrasta-kirjan Klonkun. Loppujen lopuksi hahmolla ei ollut mitään suurempaa tehtävää, kunhan hieman sekoitti lukijaa.
Tekstin laatu tuntuu jotenkin huonommalta kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa. Lisäksi odotin todellakin jo valmistautumista seuraavaan kirjaan, mutta tämä osa tuntui aivan irralliselta muihin verrattuna. Mutta ei tämä kirja täysi pettymys ollut, kyllä tämän mielellään läpi luki.
Käärmeen lahja
Slangens gave
Kirjailija: Lene Kaaberbøl
Suomennos: Annika Eräpuro
Kustantaja: Otava 2006
407 sivua
-kirjastosta-
Aloitin: 15.4.2015
Luettu: 17.4.2015
***
Lohikäärmelordi Drakan hajottaa ja hallitsee yhä laajemmalla alueella. Pieni kapinallisjoukko on valmiina nousemaan hirmuhallitsijaa vastaan ja he haluaisivat laillisen hallitsijan, Nicon, johtajakseen. Nicolla ei ole mitään halua olla sotapäällikkö, mutta hän ei aio myöskään katsella Drakanin julmuuksia sivusta. Nicolla on omat suunnitelmansa ja hän haluaa toteuttaa ne yksin. Davin ja Dina eivät kuitenkaan päästä ystäväänsä vaaralliselle matkalle noin vain...
Sarjan neljäs ja viimeinen kirja! Odotin tätä kirjaa paljon ja kuulin fanfaarien soivan kun aloitin lukemisen. Nyt tapahtuisi jotain hienoa ja sarja saisi arvoisensa päätöksen! Kaikki päättyisi tässä kirjassa ja siksi kaiken pitäisi olla mahtavaa ja upeaa! Lisäksi mielessä oli pieni haikeus, olenhan pitänyt sarjan jokaisesta kirjasta edes hitusen ja kirjan maailma on tullut rakkaaksi.
Valitettavasti viimeinen kirja ei lunastanut odotuksia. Kokonaisuus on hajanainen, kun vielä neljännen kerran kaikki hajotetaan ja kootaan nopeasti takaisin paikoilleen. Kirja hajoaa jälleen moneksi pieneksi juonirykelmäksi, jotka nitoutuvat hätäisesti kyhätyllä tavalla yhteen viimeistä taistelua varten.
En toivonut viimeisen taistelun olevan perinteinen verinen ja vauhdikas kamppailu, mutta en myöskään odottanut tälläistä. Kaikki oli kliinistä ja laimeaa, tylsää ja täydellinen pettymys. Täydellinen, lamaannuttava pettymys. Tässäkö se oli? Edes erään hahmon yllätyksellinen "loppu" ei tuntunut miltään, kun päällimmäisenä oli pettymys.
Romantiikkakuviot on tässä kirjasarjassa harvassa, mistä ainakin itse pidin. Nyt erilaisia pariskuntia ilmaantuu esille kuin sieniä sateella. samoin kuin uusia hahmoja. Kaikki tunneasiat käsitellään kuitenkin melko pintapuolisesti, mikä oli tavallaan hyvä, mutta toisaalta taas ei. Kirja oli pohjimmiltaan aika tasainen, mikään ei korostunut.
Kirja on todella epäonnistunut rakenteeltaan ja juoneltaan. Kolmen hyvän kirjan jälkeen tälläinen tuntuu melkein huijaukselta. Jos henkilöiden nimet muuttaisi kokonaan erilaisiksi, ei tämä olisi edes Näkijä-sarjan osa.
Olisipa viimeisessä kirjassa ollut edes hitunen sitä samaa taikaa, kuin ensimmäisessä ja toisessa osassa....
Näkijän sota
Skammerkrigen
Kirjailija: Lene Kaaberbøl
Suomennos: Annika Eräpuro
Kustantaja: Otava 2007
398 sivua
-kirjastosta (onneksi!)-
Aloitin: 17.4.2015
Luettu: 18.4.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.