Merja Jalo: Nea, hevosenhoitaja

Nuoruuden hevoshullu-aikojen lempikirjojen kahluu jatkuu. Olisin halunnut lukea Nea-sarjan järjestyksessä läpi, mutta sarjan toista kirjaa, Hubertusratsastusta, ei kirjastosta löytynyt, joten lainasin kolmannen osan.

Nea on päässyt mukaan Fagerin tallin hevosenhoitajakurssille. Viimein Nea on matkalla kohti unelmaansa; olla osa tallityttöjen porukkaa ja omaa hoitohevosta! Kurssi ei tule olemaan helppo ja eikä varsinkaan silloin, kun vastassa on kokonainen tallillinen koppavia ja ilkeitä hoitajia. Mutta Nea päättää suoriutua kurssista ja tulla maailman parhaaksi hevosenhoitajaksi.

Mitään suurempaa juonta kirjassa ei oikeastaan ole. Seurataan vain Nean kurssiopiskeluja ja ohessa tapahtuu kaikenlaista. Nea on edelleen sitkeä ja sisukas, mutta välillä tytön hyvä onni ärsyttää. Lisäksi muut kurssilaiset tuntuvat olevan todellisia tumpeloita, että Nean pieni paremmuus korostuu.

Nea alkaa sopeutua tallille ja saada ystäviä, mikä tottakai ilahduttaa lukijaa. Helppo lukuiseen tekstiin on ujutettu paljon oikeaa tietoa hevosenhoitamisesta ja tallikäytännöistä, mutta välillä tietoiskut tuntuvat päälle liimatuilta. Lisäksi tekstissä oli tahatonta toistoa monesta hetki sitten käsitellystä asiasta, mutta nuorelle hevoshullulle teksti on varmasti viihdyttävää.

Paljon enempää en osaa tästä sanoa. Helppo ja ihan mukava lukukokemus uudelle tai vanhalle hevoshullulle, jos kaipaa jotain pientä luettavaa.

Nea, hevosenhoitaja

Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Otava 1991

135 sivua

-kirjastosta-

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta

Olin (kuten varmasti moni muukin) teininä hevoshullu ja tottakai silloin tuli luettua niin tietokirjoja hevosista, kuin myös kaunokirjallisuutta. Lempikirjani siltä ajalta olivat kaikki Merja Jalon kirjoja. Nyt aikuisena aloin muistelemaan noita heppakirjoja ja päätin kokeilla olisiko niissä jotain aikuisellekin, joka ei enää ole ihan hulluna hevosiin.

Nea-sarja oli yksi suosikeistani. Samastuin sarjan päähenkilöön Neaan, olinhan itsekin ylipainoinen ja rillipäinen. Joten päätin aloitella heppakirjallisuuden uudelleen lukemista tämän sarjan ensimmäisellä kirjalla.

Nea on koulussa hyvä oppilas, mutta lihavuutensa ja silmälasiensa takia tytöllä ei ole ystäviä. Kun isä kustantaa Nealle alkeisratsastuskurssin, alkaa tyttö haaveilla upeasta elämästä menestyvänä kilparatsastajana, jolla on kavereita. Valitettavasti Nean kuvitelmat eivät vastaa todellisuutta. Tallilla tallitytöt ottavat erilaisen Nean silmätikukseen ja kun komea ratsastuksenopettaja vielä on tytölle ystävällinen, mustasukkaiset hoitajat päättävät savustaa Nean ulos tallilta.

Nyt aikuisena tätä lukee todellakin hieman eri tavalla kuin silloin 13 vuotiaana. Teksti on toki sujuvaa ja helppoa. Kirjan lukaisee hetkessä läpi. Mutta aikuisena alkaa myös kyseenalaistaa monia kirjan asioita. Minkä ikäisiä Nean kiusaajat ovat? Miksi he ovat mustasukkaisia ratsastuksenopettajan huomiosta, joka on (todennäköisesti) jo aikuinen mies? Tuskin aikuinen olisi mustasukkainen noin 12-13 vuotiaalle, mutta tallitytöt käyttäytyvät kuin...no, teinit. Jotenkin sain kirjasta sellaisen käsityksen, että tallitytöt ei ole Neaa hirveästi vanhempia.

No, jätetään tuo mietintä. Tärkeintähän on saada kirjaan jonkin suuntaista romantiikkaa, mikä on varmasti kirjan kohdeikäryhmälle tärkeää. Juoni itsestään on yksinkertainen, mutta ihan viihdyttävä. Muistan kuinka säälin (ja säälin nytkin) Neaa, jota elämä potkii tuon ikäiseksi todella pahasti. Mutta onneksi Nea on sisukas ja sinnikäs.

Kyllähän tämä varmasti nuoren hevoshullun heppakuumetta helpottaa ja ilman Merja Jalon kirjoja en olisi varmaankaan innostunut lukemisesta niin paljon. Aikuiselle kirja ehkä on hieman liian yksinkertainen, mutta nuoruuden nostalgian nälkään tämä on mukava, pieni ja nopea purtava.

Kamppailu hevosesta

Kirjailija: Merja Jalo

Kustantaja: Karisto 2012 (Gummerus 1989)

150 sivua

-kirjastosta-