Blogiarkisto

lauantai 24. syyskuuta 2016

Erin Hunter: Autio kaupunki (Selviytyjät I)

Lykky on selviytyjä, joka on tottunut pitämään huolen itsestään kaupungin kaduilla. Muut koirat tarvitsevat laumaa, mutta Lykky viihtyy aivan hyvin itsekseen.

Kun kaupunkia ravistelee "suuri murahdus" ja kaupunki joutuu sekasorron valtaan. Ihmiset katoavat ja pian Lykky huomaa ajautuneensa vasten tahtoaan opettajaksi joukolle kotikoiria, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä muuttuneessa maailmassa. Lykky ei halua lauman johtajaksi, mutta onko kukaan muu sopiva vastuuseen?

Olen lukenut Erin Hunter-nimen takaa löytyvältä kirjailijajoukolta Soturikissoja ja pidin kirjoista kovasti. Kirjat olivat lapsellisesta ideastaan huolimatta toimivia ja viihdyttäviä. Lisäksi kannet olivat hyvin kauniit ja voisin kerätä koko sarjan vain kansien takia. Joten ajattelin kokeilla jotain uutta ja tarttua vuorostaan koirista kertovaan kirjasarjaan.

Jo pelkästään kirjan päähenkilön, Lykyn (engl. Lucky), nimi herättää hieman närkästystä. Onpas todella omaperäinen nimi. Muutenkin kirjan koirien suomennetut nimet eivät tunnu istuvan kirjaan ollenkaan, varsinkin kun maailmankuva kertoo ettei kirjassa todellakaan olla Suomessa.

Kirjassa oli mukavaa koiramaista toimintaa ja menoa koiran näkökulmasta katsottuna. Mutta valitettavasti koiranäkökulma ei toimi samalla tavalla kuin Soturikissojen kissanäkökulma. Soturikissojen maailma oli paljon suljetumpi, mutta tässä kirjassa on mukana ihmisten maailma omituisine juttuineen. Aina ei heti tajunnut mitä tarkoitettiin kuvatulla asialla, koska kuvailu oli puutteellista.

Lisäksi koirahahmoissa oli suuria ristiriitaisuuksia, sillä useinmiten koirat sanoivat jotain ja tekivät sitten toista, yleensä aikaisemmin esille tulleen luonteen vastaisesti.

Inhoan eläimiä, jotka on kuvattu puhumaan suutaan aukomalla. Valitettavan usein kirjassa kuvattiin koirien keskinäiset puheet liian ihmismäisiksi. Itse kuvittelen eläinten puheen tämän tyyppisissä kirjoissa telepaattiseksi, sillä suutaan aukova eläin on vain typerän näköinen (kyllä, myös ihmiset).

Kirja on varmasti viihdyttävää luettavaa nuorille koirafaneille, mutta itse valitsisin mieluummin Soturikissa-kirjat mukaani autiolle saarelle.

"Herää, pitkätassu", Lykky vinkui hiljaa ja nuoli kylmää kalpeaa naamaa. "Herää..."
Lykky odotti. Mutta huulet olivat liikkumattomat ja kylmät.
Elämän henkäys oli poissa. 
s. 27 

Autio kaupunki (Selviytyjät I)
The Empty City (Survivors #1) 
Kirjailija: Erin Hunter
Suomennos: Veli-Pekka Ketola
Kustantaja: Jalava 2014
210 sivua

-kirjastosta-
Aloitin: 25.8.2016
Luettu: 26.8.2016 

1 kommentti:

  1. Tekisi itsekin mieli lukea jotain kirjasarjaa, ja kissat on niin lähellä sydäntä, että Soturikissat varmaan voisi olla aika passeli. Laitetaan harkintaan :)

    Tiia

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.